Muukalaislegioonassa on palvellut satoja suomalaisia. Karkureiden määrä liikkunee tuhansissa.
Elettiin 1990-lukua. Jossain päin Afrikkaa kulki Ranskan armeijan muukalaislegioona mukanaan eräs Suomesta värväytynyt sotilas. Kun joukko kohtasi kapinallisten ryhmän, tulitaistelussa sinkoilleet luodit kaatoivat suomalaisen maahan.
– Siinä tuli maksettavaksi se hinta, jonka tiesin värväytyessäni, haavoittumisella selvinnyt mies kertoi myöhemmin Kari Kalloselle.
Kallonen on kirjoittanut suomalaisista muukalaislegioonalaisista kirjan Leijonalegioona. Hän haastatteli siihen kymmeniä joukko-osastossa palvelleita.
– Heitä ei ollut helppo löytää. Legioonan sisällä on vanha kunniasääntö, joka kieltää paljastamasta palvelustovereiden oikeaa nimeä kenellekään: miehet ovat perinteisesti menneet muukalaislegioonaan jättääkseen menneisyytensä taakse, Kallonen sanoo.
"Baarilegioonalaiset käyneet ehkä portilla"
Tähän päivään asti muukalaislegioonassa täysin palvelleita eli koko viiden vuoden pestin suorittaneita suomalaisia on kertynyt yli 500. Kesken lopettaneita karkureita lienee moninkertainen määrä.
– Niinhän sitä sanotaan, että jokaisessa baarissa on yksi. Nämä baarilegioonalaiset ovat käyneet ehkä legioonan portilla, Kallonen sanoo.
Muukalaislegioonaan voivat liittyä minkä tahansa maan kansalaiset. Muuttuminen palkkasoturiarmeijasta Ranskan armeijan normaaliksi joukko-osastoksi ei ole muuttanut asiaa.
– Tämä on poikkeuksellista, koska yleensä toisen valtion armeijassa ei saa sotatoimialueella työskennellä vieraan maan kansalaisia.
