Suomen ikimuistoista olympiavoittoa varjostivat tuhoisa isku ja epätietoisuus – yön kaoottisina hetkinä selvisi, että koko joukkue oli vaara-alueella pommiuhan takia | MTV Uutiset
Suomen ikimuistoista olympiavoittoa varjostivat tuhoisa isku ja epätietoisuus – yön kaoottisina hetkinä selvisi, että koko joukkue oli vaara-alueella pommiuhan takia
4:13Videolla MTV3:n ylimääräinen uutislähetys 27.7.1996. Mukana Juha Muurisen ja Aki Blomberg raportti paikalta sekä Suomen joukkueenjohtajan Ilkka Kanervan puhelinhaastattelu. Videota on editoitu poistamalla kansainvälisten uutistoimistojen kuvat.
Suomelle ainoan olympiakullan vuoden 1996 kesäolympialaisissa tuonut Heli Rantanen joutui valmistautumaan finaalipäivään kaoottisissa tunnelmissa. Yöllä tapahtuneen pommi-iskun jälkiaallot herättivät myös kisakylässä nukkuneet urheilijat, mutta Rantasellakaan ei ole tähän päivään asti ollut tietoa, että poliisi etsi uusia räjähteitä aivan Suomen joukkueen majapaikan vierestä.
Kilpailupäivä lauantaina 27. heinäkuuta sai huonoimman mahdollisen alun, kun helikopterit papattivat urheilijoiden kisakylän yllä ja valonheittimien keilat haravoivat aluetta osuen välillä myös huoneessaan nukkumassa olleiden keihäänheittäjä Heli Rantasen ja hänen kämppäkaverinsa, seitsenottelija Tiia Hautalan ikkunaan.
Koptereita oli ilmassa useita ja ne selvästi etsivät jotain. Pihalla liikkui poliisipartioita koirineen.
– Valonheittimet ikkunasta sisään ja helikopteri siinä koko ajan kurkkaamassa kolmen aikaan yöllä. Pari tuntia siitä, niin Tiia Hautala tulee sanomaan, että on ollut valtava pommiräjähdys ja kuolonuhreja tullut.
– Ei kyllä uni tullut sen jälkeen silmään. Siinä mielessä aika hermostuttavaa oli, Rantanen kertoi 67,94 metrin heitolla tulleen olympiakultansa jälkeen MTV3:n haastattelussa.
Jari Porttilan
Atlantan olympiapuistossa tapahtuneessa pommi-iskussa oli kuollut kaksi ihmistä: suoraan räjähdyksestä 44-vuotias amerikkalaisnainen sekä sydänkohtauksen saanut turkkilainen tv-kuvaaja. 111 ihmistä oli loukkaantunut nauloja sisältäneestä omatekoisesta pommista.
Pommi teki tuhojaan Atlantan olympiapuistossa, jossa oli juuri käynnissä rock-konsertti.
Uusi pommiuhka aivan suomalaisten majapaikan vieressä
Ensimmäisiin olympialaisiinsa osallistuneen Tiia Hautalan raskas urakka seitsenottelussa käynnistyi heti lauantaiaamusta. Jo ensimmäisen lajin jälkeen häneltä kysyttiin aivan muista asioista: illalla rock-konsertissa tapahtuneesta iskusta.
– Joku ranskalainen tv-yhtiö kyseli minultakin mietteitä. Siinä tuli vain todettua, ettei tässä hirveästi auta miettiä muuta kuin omaa suoritusta, vaikka oli aika karseaa, että sellaista tapahtuu, Hautala kertoo 23 vuotta myöhemmin MTV Urheilulle.
Rantanen oli tuohon aikaan päivästä vielä valmistautumassa illan kisaansa. Yölliset häiriöt olivat herättäneet myös hänet, ja nyt urheilijoiden majapaikka kuhisi poliiseja. Kukaan urheilijoista ei kuitenkaan tiennyt, mitä kisakylän alueella tarkalleen oli yöllä etsitty. Suomen joukkueenjohtajana Atlantassa toiminut Ilkka Kanerva oli kylläkin hyvin perillä asiasta.
– Myöhään illalla tuli tieto, että siellä olympiapuistossa oli räjähtänyt pommi, ja että kisakylässä uimastadionilla on viritetty pommi, joka räjähtää myöskin jonain tiettynä kellonaikana, Kanerva sanoo.
– Suomen joukkueen majapaikka oli seuraava siitä uimastadionista. Olimme ihan sen välittömässä läheisyydessä. Jos toisin olisi mennyt, olisi ollut täysin selvää, että vauriot olisivat tulleet siihen meidän käyttämäämme opiskelija-asuntolaan. Jos siellä olisi kunnon pommi jysähtänyt, niin se olisi tehnyt rumaa jälkeä, hän uskoo.
Urheilijat majoittuvat nykyisin Georgia Tech -yliopiston käytössä olevaan asuntolaan. Uimastadion sijaitsi samalla kampuksella.
Kanervalla vaikea päätös urheilijoiden evakuoimisesta
Kisat olivat Yhdysvalloille erittäin tärkeät, mikä näkyi luonnollisesti massiivisina turvatoimina. Pahin kuitenkin pääsi tapahtumaan, vaikkakaan ei itse olympialaisten suorituspaikoilla, mutta vaikutukset heijastuivat koko kesäkisoihin.
Vain reilua viikkoa aiemmin John F. Kennedyn lentokentältä New Yorkista ilmaan noussut Trans World Airlinesin kone oli räjähtänyt ilmassa ja syöksynyt Atlanttiin Long Islandin lähistöllä. Kaikki 230 koneessa ollutta matkustajaa kuolivat. Keväällä 1995 Oklahoman pommi-iskussa oli puolestaan kuollut 168 ja peräti 800 loukkaantunut.
Vaikka terrorismin vastainen sota käynnistyi vasta viisi vuotta myöhemmin tehdyistä World Trade Centerin ja Pentagonin iskuista, kisakaupungissa tapahtunut räjähdys ei tullut sinänsä yllätyksenä. Kanerva oli käynyt ennen olympialaisten alkua järjestäjien turvallisuusinfot läpi ja tutustunut kisojen turvallisuuspäällikköön Bill Rathburniin.
– Otin yhteyttä häneen ja hän sanoi, että he ovat juuri lähettäneet sinne helikopterit, poliisipartiot ja vainukoirat. Juuri silloin hän ei pystynyt sanomaan, kuinka vakava pommiuhka siellä on.
Kanerva oli paikallista aikaa kolmelta yöllä MTV3:n puhelinhaastattelussa. Tuolloin hän kertoi, ettei ollut viitsinyt herättää urheilijoita tilanteen takia. Asiaa oli kuitenkin harkittu vakavasti.
– Jouduin olemaan varpaillani tietysti sen takia, että seuraavana päivänä oli Helin finaali. Kysymys oli siitä, että jos ohjaan joukkueemme taivasalle, niin mitkä sen vaikutukset ovat todennäköisimpään menestyslajiimme koko olympiakisoissa tai mennäänkö turvallisuuskylki edellä ja ohjataan porukka ulos.
– Mutta eihän meillä ollut edes telttaa tai tuolia, johon olisimme heidät olisi ajaneet, Kanerva tokaisee perään.
– Se oli aika vaikea päätös. Olin tiiviisti yhteydessä turvallisuusjohtajaan, mikä oli ratkaisevaa siinä. Hän kertoi minulle, missä mennään ja mikä on tilanne. Saimme oikeat arviot emmekä ylireagoineet. Se oli erinomainen juttu, että onnistuimme siinä tällä tavalla, hän jatkaa.
Yksi suomalaisuimari seikkaili Atlantan kaduilla aamuyöstä
Samassa puhelinhaastattelussa Kanerva mainitsi myös, ettei yksikään Suomen joukkueen jäsenistä ollut tuohon aikaan pommi-iskun kohteeksi joutuneen olympiapuiston lähistöllä.
– Ne tiedot, mitä minulla on, ovat sen tyyppisiä, että meiltä nyt on ollut illalla porukka ulkona – lähinnä uimareita, jotka lähtivät täältä pois – mutta he ovat olleet Buckheadissa, joka on täysin toisessa osassa kaupunkia.
– Tapasin osan uimareista juuri muutama minuutti sitten, ja tilanne näyttää siltä osin suomalaisia koskien olevan kunnossa, Kanerva kuvaili aamuyöllä kisakylässä vuonna 1996.
Nyt reilut parikymmentä vuotta myöhemmin Kanerva muistaa kyllä kohtaamisen majapaikassa, mutta tarkentaa, ettei aamuyöstä ulkoilemassa ollut isompaa joukkoa uimareita – saati koko uintijoukkuetta.
– Yksi kaveri vain oli ongelma siinä tilanteessa, Kanerva kommentoi nyt.
”Kuulen tästä nyt ensimmäistä kertaa”
Urheilijat olivat autuaan tietämättömiä, mitä kisakylän pihalla tapahtui. Tiia Hautala yllättyy siitä, että lähistöltä etsittiin todella pommia. Tällaisesta yksityiskohdasta hänellä ei tietoa ollut.
– No ei ollut kyllä joo. Kuulen tästä nyt ensimmäistä kertaa. Toisaalta ihan hyvä, Hautala naurahtaa.
– Ne kisathan olivat melko tiukkaan vartioidut. Siellä oli ensinnäkin olympiakylässä automaattiaseilla varustettuja vartijoita, joita oli ihan muutaman kymmenen metrin välein.
– Muistan myös kaksistakin olympialaisista, Atlantasta ja Ateenasta, että Israelin joukkueen majapaikka on aina todella tiukasti vartioitu. Siellä on piikkilanka-aidat ja valvontakamerat erikseen, ja sotilaat vartioivat 24 tuntia vuorokaudessa, Hautala viittaa vuoden 1972 Münchenin kisoissa järkyttäneeseen panttivankkidraamaan ja sen seurauksiin.
Perjantain ja lauantain välisen yön tapahtumat löivät leiman koko kisojen jatkolle. Turvatoimia kiristettiin entisestään.
– En muista, että tiukentuivatko ne vai olivatko ne jo valmiiksi niin, että kisakyläänkin oli kädenjälkitunnistimet, joissa kädenjäljen piti vastata sen akkreditointikortin kanssa, jota kantoi mukana. Tietenkin siellä oli metallinpaljastimet niin kuin nykyään aina on olympialaisissa, Hautala muistelee.
Myös Suomen joukkueenjohdolta tuli ohjeita turvallisuuden takaamiseksi.
– Tiukka ohje oli, ettei kannata lähteä kaupungille, että pysykää kisakylässä. Mutta ei siinä kauheasti tehnyt mieli liikuskellakaan tämän jälkeen.
– Oli sellainen olo, että no hyvä, että vartiointi on tätä luokkaa. Samalla kuitenkin mietti itsekseen, että miksi tämä maailma on mennyt tällaiseksi, että olympialaisissa pitää olla melkein kuin jossain sotilastukikohdassa. Kaikesta päätellen se oli kuitenkin tarpeen, Hautala pohtii.
Uudet iskut paljastivat tekijän, sankari sai epäilyt niskaansa
Atlantan pommi-iskun tekijää ei saatu Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin vakuutteluista huolimatta kiinni kuin vasta pari vuotta myöhemmin. Alkuvuoden 1997 kahdessa iskussa atlantalaiselle aborttiklinikalle ja homobaariin oli viitteitä samanlaisista putkipommeista.
Seuraavassa iskussa Alabaman Birminghamissa sijainneelle aborttiklinikalle yksi uhreista näki osittain rekisterikilven, joka auttoi FBI:n tunnistamaan epäillyksi Eric Robert Rudolphin. Tämä ehti kuitenkin kadota poliisilta ja jäi kiinni vasta toukokuussa 2003.
Olympialaisten iskussa surulliseksi sankariksi nousi turvamies Richard Jewell, joka löysi puistosta putkipommeja sisältäneen repun. Jewell hälytti poliisin, ja evakuointi ehtikin alkaa jo hetkeä ennen ensimmäisen pommin räjähdystä.
Myöhemmin Jewell joutui kuitenkin epäilyjen uhriksi, kun Atlanta Journal-Constitution-lehti paljasti FBI:n kohtelevan häntä mahdollisena epäiltynä. Jewell muun muassa kutsuttiin mukaan pommikurssille, jossa hänen räjähdeosaamistaan pyrittiin salaisesti selvittämään. Hänen maineensa kuitenkin puhdistettiin myöhemmin.
Clint Eastwood ohjaa parhaillaan elokuvaa Atlantan pommi-iskusta ja sen jälkitapahtumista. Elokuvan nimi on The Ballad of Richard Jewell.
