Suomalaisyrityksen sotakorvauksena Neuvostoliitolle tekemistä leikkureista kehittyi yllättäen menestystuote

Valmet teki 1950-luvulla sotakorvauksena Neuvostoliitolle leikkureita, joita muut eivät suostuneet valmistamaan. Niistä syntyi yllättäen menestystuote.

Neuvostoliitolle maksetut sotakorvaukset näkyvät edelleen suomalaisen teollisuuden tuotannossa. Yksi esimerkki saatiin vastikään, kun Valmet toimitti tuhannennen pituusleikkurinsa Papierfabrik Palmille Aaleniin Saksaan.

Palm on yksi johtavista paperiteollisuuden yrityksistä Euroopassa. Konserni on jaettu paperidivisioonaan, johon kuuluu viisi paperitehdasta, sekä pakkausdivisioonaan, joka käsittää 26 aaltopahvitehdasta.

Pituusleikkureita tarvitaan paperi- ja kartonkitehtailla. Valmistuskoneesta tuleva paperi tai kartonki rullataan ensin valtavaksi konerullaksi, joka täytyy leikata pienemmiksi rulliksi, joita on helpompi kuljettaa ja käsitellä.

Se ei ole meille vain pituusleikkuri, se on robotti

Pituusleikkurilla leikatessa paperi- tai kartonkirulla leikataan laitteen nimen mukaisesti pituussuunnassa useammaksi kapeammaksi paperiradaksi. Raidat rullataan uudestaan pienemmäksi asiakasrullaksi pituusleikkurin kiinnirullausosassa.

Asiakasrullan leveys ja halkaisija vaihtelevat suuresti tilauksien mukaisesti. Rullan koko voi olla esimerkiksi puolitoista metriä halkaisijaltaan ja metri leveydeltään.

Pituusleikkuri on osa Valmetin Palmille toimittamaa ulkopakkauskartonkilinjaa. Uudella suurkapasiteettisella kartonkikoneella korvataan kolme pienempää konetta.

Toimitettu kartonkikonelinja ja pituusleikkuri ovat jättiläismäisiä, niin kooltaan kuin kapasiteetiltaan. Uuden koneen konerulla on halkaisijaltaan neljä metriä ja leveydeltään 11 metriä. Linja on yksi suurimmista, nopeimmista ja leveimmistä maailmassa.

Kartonkikonelinja suoltaa sisuksistaan vuodessa 750 000 tonnia sataprosenttisesti kierrätettyä ulkopakkauskartonkia, jota käytetään aaltopahvin valmistukseen.

Yleensä näin ison paperi- tai kartonkikoneen perässä on kaksi pituusleikkuria, mutta Palmin tapauksessa Valmetin tehokas pituusleikkuri selviää haasteesta yksinään.

– Se ei ole meille vain pituusleikkuri, se on robotti, Palmin toimitusjohtaja Stephan Gruber kuvaili laitetta.

1000. pituusleikkurin kunniaksi Valmet järjesti nykyisille ja eläköityneille työntekijöilleen kaksiosaisen tilaisuuden. Ensimmäisenä päivänä kerrottiin pituusleikkureiden pitkästä historiasta, johon liittyivät myös sotakorvaukset. 

Seuraavana päivänä oli vuorossa juhlagaala.

Rautaa rajalle

Vuonna 1946 useat valtion omistamat metallitehtaat yhdistyivät Valtion Metallitehtaiksi. Tärkeimpinä tuotteina olivat moninaiset sotakorvaustuotteet, muun muassa tukkinosturit, rautateillä liikkuvat lokomobiilit sekä paperinleikkurit.

Valtion Metallitehtaat toimitti 25 ensimmäistä pituusleikkuriaan Neuvostoliittoon. Tehtaat olivat siirtyneet puolustuslaitoksen alaisuudesta kauppa- ja teollisuusministeriöön vuonna 1945.

Valmetin edeltäjälle lankesi valmistettavaksi paljon sotakorvaustuotteita, joita muu Suomen teollisuus vieroksui, koska tuotteet olivat uusia. 

Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta eli Soteva tilasi tuotteet. Suunnittelu tehtiin Valmetin lentokonetehtaan suunnitteluosastolla Tampereella, ja tuotteet valmistettiin Rautpohjan tehtailla.Vuonna 1951 yhtiön nimi lyhentyi Valmetiksi. Ensimmäisen paperikoneensa se toimitti vuonna 1953. 

Jo 1960-luvulla Valmet toimitti paperikoneita maailman johtaviin paperiteollisuusmaihin.

Seuraavina vuosikymmeninä Valmet keskittyi entistä pontevammin paperikoneisiin sekä niiden teknologiaan, ja luopui laivanrakennuksesta sekä hissien, kiskokaluston ja traktoreiden valmistuksesta. Vuosien kuluessa syntyi lukuisia fuusioita ja jakautumisia.

Kipeät sotakorvaukset

Suomi oli ainoa maa, joka maksoi sotakorvaukset täysimääräisinä, ja niistä suoriutuminen oli valtaisa ponnistus. Korvausten lisäksi Suomi lopetti Lapin sodan, maksoi Saksan saatavat sekä asutti 450 000 karjalaista. Myös teitä ja siltoja piti rakentaa.

Kiskoilla naapurimaahan vietiin 141 490 junavaunullista sotakorvaustuotteita. Sotakorvausten arvo oli alkuun 300 miljoonaa kultadollaria, mutta sodan jälkeen sen arvioidaan käytännössä tuplaantuneen 600 miljoonaan.

Korvausten hyödyt ja haitat ovat kaksiteräinen miekka. Taloustutkijat ja historioitsijat kiistelevät sotakorvaustuotannon merkityksestä vielä tänäkin päivänä.

Suomeen luotiin paljon uusia työpaikkoja sodasta toipuville, yritykset kasvoivat, osaamisen taso nousi ja sarjatuotanto otettiin käyttöön. Myös koko maan yhteishenki oli hyvä.

Toisaalta monet tutkijat sanovat hyödyn olleen minimaalinen, koska vienti olisi vetänyt myös länteen, ja teollisuuden kasvu olisi tapahtunut joka tapauksessa. Vastikkeettomat sotakorvaukset söivät myös valtavasti varoja, joita olisi voinut käyttää muihin tarkoituksiin.

Suomen sotakorvaustoimitusten päättymisestä tuli 19. syyskuuta 2022 kuluneeksi 70 vuotta.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja