Markku Kuisma. Sodan yrityksiä. Suurteollisuus sodan palveluksessa (Siltala 2026). 267 s.
Yritystoiminta ja moraali samassa lauseessa voivat käydä vaikeaksi yhtälöksi, mikäli moraalilla on väliä.
1800- ja 1900-lukujen taitteessa kemia oli se teollisuudenala, modernista moderneinta.
Fritz Haber (1868-1934) oli Nobelilla seppelöity saksalainen kemisti. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän muun muassa kehitti maalleen taistelukaasuja.
Haberilla oli sormensa pelissä myös synteettisen ammoniakin keksinnössä. Se räjäytti pankin lannoitemarkkinoilla ja maataloudessa, ja kelpasi räjähteiden valmistusaineeksi.
Haber oli myös saksalaisen IG Farben -yhtiön suojissa syntyneen hyönteismyrkky Zyklon B:n aivot. Sekä yhtiön että tuotteen nimet soittanevat lukijan synkkiä kelloja.
IG Farbenin tähtitutkija oli juutalainen
Historian kalseaa ironiaa on, että Haber oli juutalaistaustainen, kotimaataan rakastava maallistunut mallisaksalainen. Armonsa oli kuolla vuosi Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen (toki hän tietoisesti oli niitä taistelukaasuja kehittänyt ja venäläissotilailla testauttanut…).
Haberin ja monen muun teollisuuden vaikuttajan – johtajan, asiantuntijan, tutkijan, omistajan – ammatin ristiriitoja ja vaikeita valintoja voi lukea lisää historian professori emeritus Markku Kuisman sotaa ja suuryhtiöitä pohdiskelevasta kirjasta.
Hän keskittyy viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon Euroopan sotien vuosikymmeniin, ja erityisesti muutamaan yhtiöön/yhtiöryppääseen. Jo niiden järjestelyt olivat sen verran monimutkaisia, että kaikkien avaaminen ei tähän tilaan mahdu.
