Kun naapuri hiertää, oikeuteen mennään vaikka parkkipaikasta. Mutta voiko oikeudenkäynti olla "turha"?
– Ulkopuolisesta tuntuu monesti, että oikeudessa riidellään asioista, joista ei ehkä kannattaisi. Kyseisille ihmisille kyseessä on kuitenkin iso asia. Hieman käsittämättömiltä tuntuvien oikeusjuttujen taustalla lienee tekijöitä, jotka vaan kaatavat kupin nurin jossain ihan yksittäisessä asiassa, asianajaja Riitta Leppiniemi sanoo.
Perintöasiat ovat esimerkki tällaisesta.
– Todella paljon riidellään perheenjäsenten kesken jostain rahallisesti vähäarvoisesta irtaimistosta. Siihen liittyvät tunteet: koetaan, että jotain toista on vaikka suosittu lapsuudessa.
Perhesuhteiden lisäksi hiertävät naapuruussuhteet.
– Kiistellään siitä, mihin taloyhtiön pihalla saa parkkeerata auton, kuinka suureksi pensaat ja puut saavat kasvaa, mihin saa rakentaa huussin kesämökillä, kuinka myöhään lapset saavat mekkaloida ja kuinka paljon saa kuulua ääntä, Leppiniemi luettelee.
– Tällaisissa tapauksissa näyttöä on kauhean hankala arvioida. Onneksi asianajajat yrittävät sopia juttuja mahdollisimman paljon jo ennen haastetta sekä tuomarin johdolla valmisteluvaiheessa.
Oikeudenmukaisuus tärkeää suomalaiselle
Vievätkö tällaiset jutut turhaan oikeuslaitoksen aikaa?
– Kun puhutaan "turhista" oikeudenkäynneistä, tarkoitetaan yleensä sitä, saako kaikista asioista valittaa hovioikeuteen. Mutta kuka sen näkee, että joku juttu on turha? Jos ihminen kokee, että asia on väärin, hänelle on iso merkitys saada sille järjestelmän kautta ratkaisu – kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta. Suomalaiset haluavat, että asiat menevät oikealla tavalla, Leppiniemi sanoo.
