SM-liigassa on nähty tällä kaudella jo viidet päävalmentajapotkut. Harvinainen tilanne on herättänyt keskustelua päävalmentajien nykyisestä asemasta seurajoukkueessa. Jukureista potkut saanut Pekka Kangasalusta peräänkuuluttaa kärsivällisyyttä ja MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvosen mukaan kyse on seuran sisäisestä valtataistelusta.
Karri Kivi, Ari-Pekka Pajuluoma, Ville Nieminen, Kalle Kaskinen ja Pekka Kangasalusta. Kyseinen viisikko on saanut potkut seurajoukkueestaan tämän kauden aikana, koska menestys jäi organisaatioiden mielestä liian laihaksi. Viidet valmentajapotkut nostavat esiin suuren kysymyksen. Onko päävalmentajien asema heikentynyt jääkiekko-organisaatioiden sisällä?
– Se on todellakin heikentynyt. Tämä trendi on jatkunut jo jonkin aikaa. Juttelin HPK:n urheilujohtaja Mika Toivolan kanssa, ja hän jo myönsi sitä, että tietyllä lailla on käyty valtataistelua. Päävalmentajilla oli valta 15 vuotta, mutta nyt seurat ovat ikään kuin urheilujohtajien avulla alkaneet ottaa sitä valtaa itselleen. Seuraus on se, että päävalmentajien palkat ovat heikentyneet ja rivissä on hyvinkin kokemattomia päävalmentajia, Sihvonen summaa.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään rahasta. Aikaisemmin päävalmentajat pystyivät vaikuttamaan asioihin organisaation sisällä huomattavasti nykyistä enemmän ollen näin tietynlaisessa vallankahvassa. Nyt seurat ovat haalineet valmentajien valtaa takaisin itselleen.
– Jollain lailla tämä on seurojen vastaisku. En näe tätä pelkkänä talouskysymyksenä. Se on enemmän tällainen sisäinen valtakysymys. Ehkä se meni liian pitkälle suomalaisessa lätkässä, että valta oli päävalmentajilla. Nyt sitä on oikein urakalla purettu viime aikoina, Sihvonen sanoo.
Kun valta siirtyy entistä enemmän seurajohdon haltuun, asettuvat päävalmentajien päät hanakammin pölkylle, jos tulosta ei synny. Tämä asetelma luokin valtavasti menestyspaineita valmentajille, joten tarvittava pitkäjänteisyys jää taka-alalle.
– Ehdottomasti tämä muuttaa sitä valmentamisen olosuhdetta. Melkeinpä jokainen päävalmentaja joutuu ajattelemaan tällä hetkellä, että tulos on tehtävä tässä ja nyt ja joutuvat pelkäämään niitä potkuja. Seuroille olisi etu, että valmentaja voisi keskittyä ja pitkäjänteisesti rakentaa seuran etua, eikä vain ajatella sitä omaa pallia ja pelätä sen puolesta, Sihvonen painottaa.
Asiassa on kuitenkin monia ristiriitoja. Urheiluseurojen menestys on hyvin usein pitkäjänteisen työn tulosta. Jos valmentajat eivät saa tarvittavaa työrauhaa, pitkäjänteisestä prosessista on täysin turha haaveilla.
– Se ristiriita on siinä, että aivan kuin seuroissa ajateltaisiin ja vähän jopa vähäteltäisiin päävalmentajan osuutta. Seurassa ajatellaan, että valmentajat ovat mekaanisia koneita ja sen koneen vaihdettavia osia. Se ei todellakaan ole näin. Kiistatta seuroissa halutaan tehdä pitkäjänteisesti, mutta se yhtälö ei ole ihan kunnossa tärkeimmästä nivelkohdasta päävalmentajien osalta, Sihvonen toteaa.
Jukureista tällä kaudella kenkää saanut Pekka Kangasalusta on Sihvosen kanssa samoilla linjoilla. Valmentajien asema on heikentynyt huomattavasti.
– Kyllä me olemme vähän sellaista kertakäyttötavaraa tällä hetkellä. Realismi pitäisi olla mukana koko ajan. Mitä se arki sitten oikeasti on, sitä ei ulkopuoliset tiedä. Sen takia keskusteluja pitäisi seuran sisällä käydä paljon tiuhempaan, että missä ollaan menossa, Kangasalusta kommentoi.
Juttu jatkuu kuvan alla. Pekka Kangasalusta.Kuvavain
Jos seurat tähtäävät pitkäjänteiseen työhön ja kehitykseen, vaaditaan seurajohdolta kärsivällisyyttä. Myös rekrytoinnit on tehtävä harkitusti.
– Kyllä kärsivällisyys on se avainsana tänä päivänä. Jos miettii huippuorganisaatiota, jolla on oma identiteetti, siinä vaiheessa, kun rekrytoidaan päävalmentajia tai pelaajia, pitää aina miettiä, sopiiko se siihen seuran identiteettiin. Se ymmärrys, että annetaan valmentajalle työrauha, sellaista kaipaisi enemmän, Kangasalusta toivoo.
Paine luo kiirettä
Päävalmentajat ovat tällä hetkellä siis arassa asemassa. Jos peli ei kulje toivotulla tavalla, on reagoitava nopeasti, koska aikaa ja kärsivällisyyttä pitkäjänteisiin muutoksiin ei ole. Tämä näkyy kaukalossa ailahtelevaisuutena.
– Valmentajat joutuvat oman pelikirjansa suhteen puristamaan mahdollisimman nopeasti kaiken irti. Jos peli ei lähde kulkemaan, tehdään aika raisujakin muutoksia pelaamisen sisällössä. Yritetään hakea nopeaa elvytystä. Ei niinkään, että pysyttäisiin vanhassa, mitä ollaan päätetty, ja sen sisällä tehtäisiin pientä hienosäätöä. Nyt pelit ailahtelevat ja valmentajat ovat avainhenkilöitä vaihtamassa pelisuunnitelmaansa, Sihvonen summaa.
Kun menestystä vaaditaan tässä ja heti, on päävalmentajillakin usein vaatimuksia seurajohdolle. Kaikki joukkueet eivät materiaaliltaan kykene ihmeisiin, joten päävalmentajan niskaan saatetaan laittaa mahdottomiakin odotuksia.
– Se näkyy siinä, mikä kiristää urheilujohtajien ja päävalmentajien välejä. Totta kai päävalmentaja haluaa, että olisi mahdollisimman kilpailukykyinen joukkue, eikä niin, että otetaan sisään nuoria pelaajia ja kasvatetaan niitä. Se on taas ristiriidassa sen kanssa, että Liiga kiistatta on sarja, jossa on paljon nuoria pelaajia, joiden kanssa pitäisi saada rauhassa tehdä sitä työtä, Sihvonen toteaa.
Valtataistelua ja kokemattomia valmentajia
Monet seurat ovat palkanneet valmentajikseen viime aikoina kokemattomampia nimiä, jotka vasta aloittelevat omaa valmennusuraansa. Kokemattomuudessakin on omat ongelmansa.
– Nyt on aika paljon kokemattomia valmentajia, joilla oppikoulu on otettu omasta pelaajaurasta. Nämä valmentajat ovat suurissa vaikeuksissa sen takia, että heillä ei välttämättä vielä ole sitä kokemuksen tuomaa karismaa ja psykologista silmää, vaan aletaan nopeasti vetää kaneja hatusta ja nopeasti riitaannutaan seuran ja urheilujohdon kanssa, Sihvonen sanoo.
Esille nousee jälleen valmentajien ja seurajohdon välinen valtataistelu. Seurat saattavat palkata kokemattomia valmentajia, koska uskovat heidän olevan helpommin kontrolloitavissa.
– Urheilujohtajat näyttävät menevän siihen miinaan, että siihen otetaan ikään kuin sellaisia kokemattomia valmentajia, jotka ovat urheilujohtajien valmennettavissa ja määrättävissä, että urheilujohtajakin saa kokea jonkinlaista vallan tunnetta.
Potkut eivät kuitenkaan välttämättä osoittaudu toimivaksi ratkaisuksi. Tällä kaudella päävalmentajaansa ovat vaihtaneet Ilves, Pelicans, Sport, Jukurit ja TPS, joista vain Ilveksen kurssi on kääntynyt jyrkästi nousuun.
– Hyvin monilla paikkakunnilla seurat ovat siinä tilanteessa, että valtaa on urheilujohtajalla, toimitusjohtajalla ja hallituksilla. Eikä ole oikeastaan muuta tehtävissä, että annetaanpa potkut päävalmentajalle. Ajatellaan, että se on se taikakonsti, vaikkei se varmasti ole. Ilves on ainoa, joka on saanut kurssiaan käännettyä valmentajan vaihduttua. Neljässä muussa ei ole tapahtunut mitään edistystä, päinvastoin, Sihvonen summaa.
