Ennen kuin Sirkka Nukarista tuli Nukarin Kartanon täyspäiväinen emäntä, hän työskenteli hoitajana sotasairaalassa.
Syksyllä 1939, kun talvisota alkoi, Sirkka Nukari oli toisen vuoden sairaanhoitajaoppilas Marian sairaalassa Helsingissä.
– Olin viemässä joitakin laboratorionäytteitä sairaalan pihan yli, kun taivas yhtäkkiä repesi. Samaan aikaan, kun sireenit alkoivat soida, kuului hirveä pamaus ja pommeja alkoi tipahdella, Nukari kuvaa sodan ensimetrejä.
Pommit osuivat lähelle Marian sairaalaa, joten suurin osa uhreista kuljetettiin sinne.
– Uhreja tuotiin ambulansseilla, autoilla ja jopa kottikärryillä. Sairaalan piha oli täynnä verisiä ja vaikeroivia ihmisiä. Sitä näkyä en saa koskaan pois silmistäni, Nukari kertoo.
– Lääkärit alkoivat lajitella potilaita; kuka vietäisiin leikkaussaliin, kuka suoraan ruumishuoneelle. Joku antoi morfiinipiikkejä, ja me hoitajat sidoimme haavoja, hän muistelee.
