Sirkka Nukarista tuli suuren maatilan emäntä sotakesänä 1943. Tuolloin 25-vuotias, juuri sairaanhoitajaksi valmistunut neiti oli kuvitellut lähtevänsä sodan jälkeen maailmalle hänen isosiskonsa ottaessa tilan hoitaakseen, mutta suunnitelmat muuttuivat.
Sirkka Nukari, 92, syntyi keskimmäisenä kolmilapsiseen perheeseen vuonna 1918. Hänen isänsä harmiksi Nukarilla ei ollut yhtään veljeä.
– Tällainen talo, eikä yhtään poikaa, isä aina manasi, Sirkka Nukari muistelee.
Niinpä tilan jatkajaksi suunniteltiin Nukarin isosiskoa.
– Itse olin ajatellut lähteä sodan jälkeen maailmalle, mutta siskoni suunnitelmat muuttuivatkin yhtäkkiä, ja kun isäni kuoli, minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin ottaa tila vastuulleni.
Sulhanen isännän saappaisiin
– Vaikka olinkin lapsesta asti osallistunut maatilan töihin, koin emännän roolin todella suurena haasteena. Oli sota-aika, ja kaikesta oli pulaa. Työmiehet olivat sodassa, ja tilan kaikki työt oli saatava tehdyksi naisvoimin, Nukari kertoo.
– Siihen aikaan maatilan emännät ruokkivat koko Suomen, hän huomauttaa.
Hän otti emännän roolinsa niin vakavasti, että oli jopa valmis tinkimään henkilökohtaisesta onnestaan pitääkseen mahdollisimman hyvää huolta vuosisatoja sukunsa omistuksessa olleesta kotitilastaan.
– Sulhanenkin piti valita järjellä. Piti ottaa mies, josta olisi suurtilan isännäksi, Nukari selittää.
