Sihvonen: Jukka Jalosen MM-sensaatio suuri pelipaimenkirje SM-liigan kaikille päävalmentajille – "Olen pöyristynyt"

LUE MYÖS: Jonne Virtaselta selvä vaatimus TPS:lle riidan ratkaisemiseksi – lateli värikästä tekstiä alkoholinkäytöstään SM-liigassa

Itse salaa toivoin, että Jalosen ja Leijonien vaikutus olisi lähinnä pelillinen. Jo parin pelatun kierroksen jälkeen totean, että toiveeni on jopa ylittynyt. Markkinoinnista viis, kun peli on laadukasta. Peli on aina se tärkein.

Saatte uskotuksi, että antaisin tässä ja nyt ankarat nuhteet päävalmentajalle ja joukkueelle, joka ei ole Meidän pelin rivissä mukana. Vaan kun sellaista ei nyt tullut silmiini katsoessani läpi kaikkien joukkueiden pelaamat pelit. Toki siellä joitakin lipsumisiakin tapahtui, mutta ei niin merkittäviä, että vielä pitäisi porukoita ottaa luokille.

Tulkitsen tilannetta niin, että aivan kuin – vertauskuvallisesti ja teknisesti ilmaisten – Jalonen olisi Leijonien maailmanmestaruudella ja pelitavalla lähettänyt pelillisen paimenkirjeen liigavalmentajille: näin pitää pelata, tätä on suomalainen lätkä! Ja päävalmentajat esikuntineen ovat ottaneet ”kirjeestä” vaarin tehden työtä käskettyä.

LUE MYÖS: JYP-konkari ymmärtää seuran tarpeen uudistua, nuorten pelaajien on astuttava esiin – "Se on lähtökohta"

Ei ole sattumaa, että Liigan ensimmäiset kierrokset muistuttivat peleinä sitä lätkää, jota nähtiin Leijonilta MM-kisoissa. Jukka Jalosen esimerkki on kouraantuntuva, konkreettinen ja nyt vieläpä totta Liigassa.

Ja, mikä parasta, Liigassa on kuitenkin sopivasti puolen tusinaan erilaista tulkintaa Meidän pelistä, kyse ei ole siitä, että kaikki pelaisivat aivan samaa lätkää. Tässä mielessä ollaan jopa paremmalla mallilla kuin kahdeksan vuotta sitten.

Esimerkiksi Mikko Mannerin Kärpät on ottanut lusikan kauniiseen käteen. Enää Kärpät ei koohota kaukalon päästä päähän vailla tolkun hiventä, pelissä on sittenkin ne hyökkäämisen ja puolustamisen rytmit takaisin, joilla voi pelata myös pudotuspeleissä. Ja silti Kärpillä on oma tapansa pelata, joka poikkeaa nyansseiltaan kaikista muista joukkueista.

Pekka Tirkkosen JYP kiskoo melkeinpä perinteisintä mahdollista Meidän peliä – mikä on ennen kuulumatonta Jyväskylässä, entisessä traktorilätkän luvatussa kaupungissa. Kun pelin rakenne on kunnossa, eivät joukkueen papparaisetkaan näytä niin hitailta ja saamattomilta, päinvastoin.

Tapparan ja Ilveksen pelaaminen on hyvin kaunista katsottavaa juuri nyt, jos ja kun pidän mittapuuna suomalaisen jääkiekkoilun identiteettiä. Tästä pisteeni Jukka Rautakorvelle ja Karri Kivelle.

KalPa on Tommi Miettisen komennossa virkistynyt huomattavasti sitten viime kauden pystysuunnan lätkän. Nyt pelaamisessa on edes orastava hyppysellinen kiekkokontrollia.

KooKoo hävisi ensin SaiPalle Lappeenrannassa, mutta voitti Sputnikit heti perään Kouvolassa. Jussi Ahokkaan KooKoo pyrkii pelaamaan varsin mallikasta Meidän peliä.

Ja niin edelleen.

Voisin antaa kauden hienosta startista useammallekin päävalmentajalle kiitosta.

Mutta riittää, kun tähän lopuksi, vielä kerran, nostan analyytikon hattuani: Jukka Jaloselle.