MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi naisten Leijonien ensimmäistä olympiaottelua Pekingissä USA:ta vastaan. USA löi Suomen maalein 5-2.
LUE MYÖS: Naisleijonille tyly tappio – erikoinen episodi jatkoi jo päättynyttä ottelua
Suomi pelasi kohtuullisen hyvää altavastaajan jääkiekkoa USA:ta vastaan Pekingin olympialaisten avausottelussaan. On tehtävä selväksi, että moinen altavastaaja-asema perustuu pelaajien hämmästyttävään yksilötaitoeroon USA:n hyväksi.
Olen viimeksi katsonut todella keskittyneesti naisten Leijonien otteluita kotikisoissa 2019, kun Leijonat voittivat upeasti hopeaa, eikä kultakaan ollut kaukana, kuten hyvin muistetaan.
Keväästä 2019 helmikuuhun 2022 Leijonat ovat parantaneet roimasti pelikirjaansa – teoriassa. Sikäli tässä on sanottava kohujen keskellä olleesta Pasi Mustosesta suorat sanat: hänen ruutunsa on kunnossa, mitä tulee pelin valmentamiseen.
Vielä 2019 Leijonien pyrkimys ei ollut pelata riittävän vahvaa kiekkokontrollilätkää, nyt se pyrkimys on kunnossa – ja paikoin myös toteutus. Suomalaiset tekivät ensimmäisessä erässä taktisesti useita loistavia palautussyöttöjä määrätyissä pelitilanteissa. Oli pakkien ja senttereiden reverse-pelejä, peliä tehtiin ilahduttavan usein sentterin kautta keskustasta.
Jos jotain moitin, moitin sitä, että määrätyillä pelin hetkillä Leijonat pyrki ehkä liikaa jahtaamalla prässäämään ja kääntämään siitä itsensä häthätää vaillinaiseen trapiin. Tosin en tunne naisten lätkää sikäli kovin hyvin, että onko moitteeni pitävä siltä osin, että olisiko Suomen tasoisten pelaajien trap pitävä USA:ta vastaan, vai tultaisiinko siitä heittämällä vauhtierolla läpi. Voisi ajatella, että pystysuunnan jääkiekon USA:n nopea kontrollilähtö olisi puolustettavissa trapilla ajatuksella, että aina puolustus on nopeammin organisoitavissa kuin hyökkäys, hyökkäyksen kun täytyy pitää huolta myös kiekosta.
Olisiko Noora Rätyä tarvittu?
Olisi matalaotsaista sanoa, että kohun myötä kisoista pois jätetty maalivahti Noora Räty olisi torjunut kaikki tai puolet niistä maaleista, joita nyt Anni Keisala päästi taakseen. Keisala otti useita hyviä koppeja. Mutta silti minulle jäi jyrkkä olo, ettei Keisalan torjuntatyöskentely ollut sellaisella tasolla, että sen avulla Suomi olisi pysynyt pelissä mukana sen voiton syrjässä edes jotenkin kiinni.
On niin tavattoman helppo palauttaa mieleen ne lukemattomat kerrat, kun Noora Räty on vuosien varrelle pitänyt Leijonat peleissä mukana alakynnessäkin. Nyt sellaista maalivahtipeliä ei nähty.
Jos pelitapa onkin Mustosen viimeisessä turnauksessa ottamassa oikean suuntaisia askeleita, näyttäisi samalla, että Leijonilta puutuu sellaiset kärkipelaajat, jotka kykenisivät säännöllisesti viemään pelin USA:n (ja Kanadan) tasoista maata vastaan hyökkäysalueelle pitkäksi hyökkäykseksi. Enää joukkueessa ei ole Riikka Sallisen (os. Nieminen) tasoisia pelaajia.