Viranomaiset eivät osaa aina kohdata seksuaalirikoksen uhria, kertoo uhreille terapeuttista ja juridista ammattiapua tarjoavan Raiskauskriisikeskus Tukinaisen lakimies Riitta Silver.
– Erityistukipalveluihin ohjaamisessa on kovasti puutteita, vaikka EU:n rikosuhridirektiivi velvoittaa, että haavoittuvat uhrit ohjattaisiin tukipalveluihin. Se tulee meidän puhelinpäivystyksessämme jatkuvasti esille, Silver sanoo.
Hänen mukaansa seksuaalirikoksen uhria saatetaan pompotella paikasta toiseen sen takia, että on ohjattu väärään paikkaan tai ei ole ollut tietoa.
Tukinainen järjestääkin tänä vuonna yhdessä oikeusministeriön kanssa koulutusta muun muassa poliiseille, syyttäjille, oikeusavustajille ja tuomareille uhrin sensitiivisestä kohtaamisesta.
Poliisin kysymykset voivat tuntua syyllistävältä
Poliisi pyrkii selvittämään tarkan kuvan tapahtuneesta oikeusprosessia varten. Tästä johtuen poliisi saattaa kysyä arkaluontoisiakin kysymyksiä.
– Monta kertaa uhri saattaa miettiä sitä, uskaltaako ylipäätään tehdä rikosilmoituksen, onko kyseessä rikos ja riittävätkö todisteet. Uhrin on myös tärkeää saada tietoa siitä, miten prosessi menee ja mitä poliisi tulee vaikkapa kuulusteluissa kysymään.
Tämä tieto tulee Silverin mukaan saada poliisilta jo siinä vaiheessa, kun poliisiin otetaan ensimmäistä kertaa yhteyttä.
– Kun poliisi kysyy vaikkapa, että olisiko ollut mahdollisuus lähteä pois tilanteesta tai mahdollisuus huutaa, uhri voi kokea kysymykset syyllistäväksi, Silver sanoo.