Koulukiusatun lapsen tuska voi olla koko perheen yhteinen.
Pitkän joululoman jälkeen arkeen palaaminen voi tuntua erityisen tuskaiselta – varsinkin, jos perheen arkeen vaikuttaa lapsen koulukiusaaminen.
– Se haastaa koko perheen toimintatavat, kertoo Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkotukiryhmien asiantuntija Päivi Naukkarinen.
Huomenta Suomen aamussa keskusteltiin siitä, kuinka kova paikka perheelle on kohdata tilanne, jossa omaa lasta kiusataan.
Kirjailija Riina Lawn molempia nuoria poikia on koulukiusattu hyvin nuoresta iästä lähtien, ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan.
– Sehän on ollut silkkaa väkivaltaa. Mieluummin käytän sanaa "kiusaamisväkivalta", kun viittaan tähän ilmiöön, Law kertoo.
Lawn lasten kohdalla kiusaaminen on ollut niin nimittelyä, mutta myös joukkopahoinpitelyjä ja jopa seksuaalirikoksia.
Lue myös: Koulukiusatun tokaluokkalaisen sanat pysäyttivät Joosen: "Isä, et pysty auttamaan tässä"
Haastaa perheen toimintatapoja
Kiusaaminen kuormittaa koko perhettä. Se voi tuottaa tuskaa, ahdistusta, häpeää ja riittämättömyyden tunteita. Pahimmillaan kiusaaminen voi traumatisoida ja lamaannuttaa koko perheen.
Lawn perheessä lapset eivät ole jaksoittain voineet mennä edes kouluun kiusaamisen takia.
– Meille sanottiin, että kiusaajillakin on oikeus lähikouluun. Meillä ei sitä sitten kuitenkaan ollut, Law harmittelee.
Law on joutunut nuoremman pojan kohdalla olemaan itse jaksoja kotona opettajan roolissa, koska kiusaamisen aiheuttama psyykkinen kuormitus on ollut liian suuri lapselle.
MLL:n Naukkarinen kertoo, että äärimmäisissä tapauksissa lapsen turvallisuudesta ja tulevaisuudesta huolissaan olevan perheen täytyy hakea lapsen koulun vaihtoa tai jopa muuttaa eri paikkakunnalle.
– Tiedän tapauksia, joissa perhe on joutunut jakautumaan kahtia asumaan eri paikkakunnille, Naukkarinen kertoo.
Lue myös: Kiusaaminen jättää kauaskantoiset jäljet: "Ei pitäisi jäädä arvuuttelemaan, onko tämä kiusaamista"
Häpeä johtaa kieltoreaktioon
Law on käynyt keskustelua poikien kiusaajien vanhempien kanssa vaihtelevin tuloksin.
– Kodeissa ollaan tosi väsyneitä ja se näkyy. Resurssit ovat tiukoilla puuttua näihin. Se häpeä, jota omat vanhemmat kokevat on itse asiassa todella lamaannuttavaa.
Häpeä voi johtaa jopa kieltoreaktioon.
– Minulle on kerrottu rikospoliisista asti, että vaikka vanhemmille näytetään suoraa videomateriaalia omasta lapsesta, niin sen sijaan, että vanhemmat seisoisivat siinä aikuisina ja auttaisivat käymään läpi vaikeasta kiinni jäämisen kokemuksesta, vanhemmat auttavatkin valehtelemaan, Law kertoo.
Naukkarinen arvioi, että vaikka keinoja on monenlaisia, ovat ne riittämättömiä. Tärkeintä kuitenkin olisi tiedonkulku vanhempien, koulun ja eri toimijoiden välillä.
– Puolustan kouluja siinä, että sinnekin tarvitaan resursseja tähän, Naukkarinen toteaa.