Ennen vanhaan vahemmat kehottivat lapsiaan lyömään kiusaajiaan takaisin, nyt kiusaamiseen halutaan puuttua aikuisten toimintaan puuttumalla.
1960-luvun loppupuolella nelikymppinen Aaro Myyry kirjoitti kirjoituskilpailussa kiusaamisen kohteeksi tulemisesta. Kymmenissä arkeissa hän kuvaili, miten häntä kiusattiin vuoteenkasteluongelmastaan. Koulussa häntä nimitettiin kusipukiksi.
2010-luvulla Teemu Tiittanen koki tulleensa ulkopuoliseksi luokassaan. Yläkoulussa hänellä oli pitkät hiukset, josta hän kuuli paljon huuteluita. Ala-asteella hän itsekin päätyi kiusaamaan luokkalaisiaan, jottei joutuisi itse kiusaamisen kohteeksi.
Kirjailija Tuomo Tamminen on tietokirjassaan Miksi emme auttaneet? Koulukiusaamiseen puuttumisen liian lyhyt historia (Gaudeamus 2026) sukeltanut syvälle koulukiusaamisen historiaan.
Hän havaitsi, että kiusaamisen dynamiikka on historian saatossa pysynyt samankaltaisena.
– Ihmiset ovat kirjanneet näitä asioita muistiin jo silloin, kun meillä ei esimerkiksi ollut vielä koulukiusaamisen käsitettä.
Tammisen mukaan aikuisten toiminta ja asenteet kiusaamista kohtaan ovat sittemmin muuttuneet. Aiemmin kiusatut olivat todella yksin.
– Suomessa oli vahva kantelukielteisyys ja kasvatuksessa oli karaisemisen ihanne. Ajateltiin, että lasten täytyy selvittää itse ongelmansa, koska jos he ei pysty siihen, niin miten he sitten pärjäisivät aikuisten maailmassa, Tamminen kertoo.
Kiusaamista vastaan taistelu vaikeaa
Nyt aikuisena Teemu Tiittanen opiskelee opettajaksi ja yrittää vaikuttaa kiusaamisen kitkemiseen työllään.
– Tein väärin ja olen pahoillani niitä, keitä olen kiusannut. Nyt yritän ymmärtää sitä, miksi kiusasin ja näin pyrin tekemään töitä sen eteen, etteivät oppilaani kiusaisi tai joutuisi kiusatuksi.
Opettajan työssä Tiittanen on huomannut, ettei tavoite ole helppo.
– Oppilaat vahvasti nostavat meteliä siitä, ettei erilaisuus tai vähemmistöön kuuluminen ole ok. On vaikeaa kasvattaa lapsia, jotka ovat saaneet vahvoja tuollaisia vaikutteita esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajilta.
Suurin osa vanhemmista suhtautuu kiusaamiseen vakavuudella, mutta joidenkin toiminta Tiittasen mukaan jopa edistää kiusaamista.
Uusi toimintamalli avuksi
Goodwin-yhdistyksessä luodaan nyt uutta Kasvatuskumppanuus 2027 -strategiaa. Yhdistys toimii vapaaehtoisten voimin.
– Projekti lähti ohjausryhmämme toiveesta luoda kunnianhimoinen toimintastrategia, kertoo Goodwin Society ry:n toiminnanjohtaja Riina Law.
Ytimessä on luoda toimintamalli, jossa lasten kanssa toimivat aikuiset tietäisivät, mitä kuuluu tehdä kiusaamistapauksessa. Näin lapsen asia tulee kuulluksi eikä unohdu eri tahojen pöydille.
– Kun lapsi kertoo pelkäävänsä kiusaamisväkivaltaa, niin aikuiset tietäisivät, miten toimia ja tilanteelle olisi selvät ohjeet.
Mallille on Lawin mukaan tarvetta.
– Kouluista kuullaan paljon viestiä, että kasvatuskumppanuus kotien ja muiden kasvattajien välillä yhteiskunnassa on näkymätöntä, Law kertoo.
