Raskaana ollut Lauren järkyttyi – joutui koronasääntöjen vuoksi synnyttämään lapsensa ilman miehensä tukea: "En voinut lakata itkemästä"

0:39
Järkytyitkö kumppanisi muuttuneesta vartalosta raskauden ja synnytyksen jälkeen? Miehet vastaavat

Laurenin aviomies ei päässyt mukaan synnytystilanteeseen tai edes sairaalaan. Nyt Lauren kertoo, millaista oli synnyttää yksin, ilman rakkaiden läheisten tukea.

Koronavirussäännösten vuoksi Lauren Pelz joutui synnyttämään lapsensa yksin, ilman miehensä tai läheistensä paikallaoloa. Amerikkalaisnainen kertoi tarinansa Women's Health -lehdelle.

Tieto säännöistä sai itkemään

Lauren kuuli huhuja vieraiden ja tukihenkilöiden kieltämisestä synnytysosastolla jo ennen oman synnytyksensä käynnistymistä. Hän järkyttyi tiedosta.

– Mieheni ja minä yritimme soittaa naistentautien lääkärillemme, mutta koska silloin oli sunnuntai, en saanut ketään kiinni. Epätoivoissani soitin koronavirus-linjalle, joka sairaalalla oli. Henkilö, joka vastasi, vahvisti, että tuosta aamusta alkaen sairaala oli siirtynyt säännöstöön, joka ei salli vieraita, ainoa poikkeus oli kuolemantapaus, Lauren kuvaa.

– En voinut lakata itkemästä. Minulla on kaksivuotias tytär, ja hän kyseli koko ajan "äiti, miksi olet niin surullinen?"

Mies osallistuisi videon kautta

Lauren oli murtunut, samoin hänen miehensä. Parin kätilö kuitenkin kannusti aviomiestä olemaan paikalla virtuaalisesti.

Kaikesta huolimatta Laurenin synnytys käynnistettiin suunnitellusti. Käynnistysaika oli varattu raskaudenaikaisten komplikaatioiden vuoksi.

– Aviomieheni ja minä kävelimme puolen mailin matkan sairaalalle. Kaduilla ei ollut ristin sielua, se oli aavemaista, Lauren kuvaa.

Mies ei saanut edes saattaa Laurenia perille, vaan nainen joutui jäämään sairaalaan yksin. Hänelle annettiin hengityssuojain, jota tuli pitää koko ajan.

– Minun piti hyvästellä mieheni sairaalan aulassa. Itkin niin, että hyperventiloin, Lauren kuvailee.

Lauren synnytyksen aikana. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

"Olin olettanut, että sairaalassa olisi tukihenkilö..."

Sairaalassa Laurenista otettiin koronavirustesti. Huoneestaan Lauren soitti miehelleen videopuhelun.

– Kaikki hoitajat, lääkäreiden avustajat ja muu henkilökunta osoittivat todella paljon tukea, ja tiedän, että he kaikki tekivät parhaansa vaikeassa tilanteessa, Lauren kiittelee.

– Olin kuitenkin olettanut, että sairaalassa olisi tukihenkilö, joka olisi vierelläni, kun synnytän. Mutta suurimman osan ajasta olin siellä yksin.

"Yksin ja surullinen"

Lauren tekstaili miehelleen ja sairaanhoitajana toimivana siskolleen erilaisista kehossaan kokemistaan tuntemuksista ja kyseli, kuuluvatko ne asiaan.

– Tuntui oudolta, etten voinut kysyä asioita joltakin paikan päällä, mutta myöhemmin hoitaja kertoi, että heillä on henkilökuntavajausta, koska moni on sairaana, Lauren kuvailee.

Henkilökunnan vähyyden vuoksi Laurenille ei enää annettu synnytystä käynnistävää lääkettä. Hoitajan mukaan osastolla täytyi "priorisoida muita synnytyksiä", jotka ovat pidemmällä tai kiireellisempiä.

– Yksin ja surullinen. Siltä minusta tuntui synnytyksen aikana. Aviomieheni istui kanssani puhelimessa läpi yön, kun vanhempi tyttäremme nukkui. Emme edes puhuneet FaceTime-puhelumme aikana paljoa; oli vain kivaa, että joku on linjalla, Lauren kuvailee.

"Tunteet ottivat minut valtaansa, kun hoitajat antoivat tyttäreni minulle"

Lopulta Laurenkin pääsi synnyttämään. Huoneessa oli hänen lisäkseen kolme ammattilaista. Laurenin mies oli paikalla iPadin ruudun kautta.

– Synnytyksen aikana en ollut kovinkaan tunteikas. Keskityin tekemään käsillä olevan työn. Minun piti olla voimakas, pysyä rauhallisena ja keskittyä lääkärin ohjeisiin selvitäkseni. Heti, kun tyttäreni syntyi, tuo kaikki muuttui, Lauren sanoo.

– Tunteet ottivat minut valtaansa, kun hoitajat antoivat tyttäreni minulle ensimmäistä kertaa, mutta olin niin surullinen mieheni puolesta, koska hän ei ollut kanssamme ja näki tapahtumat vain videon kautta.

Lauren kuitenkin iloitsi terveestä tytöstään; hoitajat ottivat kuvia tilanteesta.

– Minulla on suloinen, mutta hyvin surullinen kuva meidän kolmen ensitapaamisesta: näet aviomieheni hymyilevän, kuten voisi olettaakin, mutta hän on iPadin näytöllä, Lauren sanoo.

Isä tapasi tyttärensä sairaalan ulko-ovella

Laurenin mies tapasi uuden tyttärensä virallisesti vasta, kun Lauren kärrättiin ulos sairaalasta pyörätuolissa istuen. Lauren kertoo allekirjoittaneensa vetoomuksen sen puolesta, että sairaalat edelleen sallisivat kumppanin läsnäolon synnytyksessä, ja myöhemmin alueen sairaalat sallivatkin yhden tukihenkilön paikallaolon.

– En voisi kuvitella kokevani tätä, jos olisin tulossa äidiksi ensimmäistä kertaa. Aviomieheni on peruskallioni, ja hänen läsnäolonsa ja tukensa vietiin minulta, Lauren kuvailee.

– Vaikka kokemus oli surrealistinen, tyttäremme on terve. Näinä surullisina ja epävarmoina aikoina keskityn siihen, ja nautin uudesta perheenlisäyksestämme.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja