Helsingin Sanomat julkaisi tänään mielipidekirjoituksen yhden isoäidin laitoskuolemasta.
Pipsa Sinkko-Westerholm kirjoitti 92-vuotiaan äidinäitinsä kuolemasta palvelukeskuksen suljetulla osastolla. Hoitohenkilökunnan toimenpiteiden ja läsnäolon puuttumisen vuoksi isoäidin kuolemasta tuli pitkittynyt ja kivulias, kertoo Sinkko-Westerholm.
Sinkko-Westerholmin mukaan omaiset joutuivat itse kustantamaan tarvikkeita ja lääkkeitä isoäidille.
– Äitini kävi syöttämässä hänet päivittäin, koska työntekijöillä ei ollut siihen resursseja. Kaksi viikkoa ennen kuolemaansa mummo sairastui keuhkokuumeeseen, eivätkä äidin itse hänelle vaatimat ja hankkimat antibiootitkaan enää tehonneet.
Isoäidin olo paheni entisestään, ja hän yski ja vaikersi sängyn pohjalla. Hoitohenkilökunta ei puuttunut kunnolla kivunlievitykseen, sanoo Sinkko-Westerholm.
– Mummolle ei saanut antaa edes särkylääkettä ilman lääkärin lupaa. Mummo kärsi. Viikon ajan hän makasi, yski ja vaikersi sängyn pohjalla. Tietenkään häntä ei enää juotettu tai syötetty, eikä tiputus tullut kyseeseen. Nyt vain odotettiin, että sydän pysähtyisi.
2:14
