Poliisin ensisijaisimpia keinoja tunnistaa vainaja ovat dna, sormenjäljet ja hammaskartat. Mutta jos ruumiilta puuttuu vaikkapa pää ja kädet, eli hampaista tai sormenjäljistä ei ole apua, mitä on tehtävissä?
– Siinä tapauksessa jäljelle jää juuri dna-tutkimukset. Dna:ta kerätään ruumiinosista ja sillä edetään vainajan tunnistamisessa, rikoskomisario ja Suomen uhrintunnistusyksikön vetäjä Tiia Grönberg keskusrikospoliisista kertoo Rikospaikan haastattelussa.
Kaikista ihmisistä ei kuitenkaan ole kerätty dna-näytettä mihinkään, jos heitä ei esimerkiksi ole koskaan epäilty rikoksesta.
– Tunnistaminen perustuu aina vertailuun. Jos meillä ei ole elinaikaisia tietoja missään tallessa henkilöstä, silloin tunnistaminen on mahdotonta, Grönberg sanoo.
Suomessa ihmisistä on hammastietoja hyvin olemassa, mutta kaikkialla maailmassa ei näin ole. Jos siis vaikkapa ulkomaalainen henkilö löytyy kuolleena Suomesta, eikä tunnistetietoja ole, voi häntä olla erittäin vaikea tunnistaa, kun ei henkilön kotimaastakaan ole saatavilla tietoja.
– Jos ei kukaan häntä kaipaa, tunnistamisessa kestää pidempään, koska meillä ei ole saatavilla tietoa, mihin verrata ja jonka avulla tunnistaa uhri.
Tunnistetiedot laitetaan nykyään aina kansainvälisiin rekistereihin.
Lue myös: Vaatteet veivät vainajan luo – uimarannalta Helsingissä löytynyt ruumis tunnistettu
Vain harvoin vainaja jää tunnistamatta
Yleensä suomalaiset vainajat tunnistetaan kyllä jossakin vaiheessa.
– Erityisen harvoin Suomessa käy niin, että vainaja jäisi kokonaan tunnistamatta. Meillä on yksittäisiä tuntemattomia vainajia haudattuna, mutta ne ovat pitkän ajan takaa. Niidenkään kohdalla ei voi sanoa, että ne jäävät ikuisiksi ajoiksi tunnistamatta, koska edelleen keräämme vanhoistakin tapauksista esimerkiksi juuri dna-tietoa, jota verrataan myös näiden tunnistamattomien vainajien dna-tietoihin.
Vaikeinta on tunnistaa vainaja, joka on huonokuntoinen ja ollut pitkään maastossa tai vesistössä tai palanut pahoin.
Grönberg oli mukana tunnistamassa Aasian tsunamin uhreja vuonna 2004. Tehtävä oli todella haasteellinen, koska uhreja oli paljon eri puolilta maailmaa. Lisäksi moni vainaja oli todella huonokuntoinen.
– Esitunnistus tehtiin kohdemaassa ja sitten Suomessa kuolemansyyntutkinnan yhteydessä vielä varmistettiin tunnistus. Jos vainaja on erittäin huonossa kunnossa, voi olla vaikea aluksi tietää edes sitä, minkä maalainen hän on. Kansainvälinen yhteistyö kohdemaassa korostuu näissä tapauksissa.
Millaista on tunnistaa kouluampumisten uhreja? Mikä joukkosurmauhrien tunnistamistyössä on kaikista haasteellisinta? Katso Tiia Grönbergin koko haastattelu videolta.