Sanni Lipasti, 31, ja hänen miehensä ovat saaneet kolme keskenmenoa. Tyly hoito ja surun vähättely ovat jättäneet syvän jäljen.
Pari kuukautta ennen hääpäiväänsä Sanni Lipasti huomasi olevansa raskaana. Lasta oli yritetty, mutta pariskunta ei ollut uskonut, että ensimmäisellä yrittämällä tärppäisi. Olo oli onnekas ja onnellinen. Haavelinnat alkoivat kohota ja kaappeihin ilmestyä vauvanvaatteita.
Pienet vaatteet ovat edelleen viikattuina lipaston laatikkoon, neljän vuoden jälkeen.
Seitsemännellä viikolla raskaus meni kesken. Unelmat romuttuivat ja mieleen hiipi pelko – päättyisivätkö seuraavatkin raskaudet samalla tavalla, uskaltaisiko lapsesta edes haaveilla? Painajainen kävi toteen. Myös Sannin kaksi seuraavaa raskautta päättyivät lohduttomaan suruun.
Henkilökohtaisen tragedian kohdanneen Sannin menetystä ei terveydenhuollossa oikein nähty. Fyysistä kipua kyllä lääkittiin, muttei henkistä. Monesti kohtelu oli kylmää, tylyä ja vähättelevää. Että nyt oli vain huono tuuri.
– Joka paikassa vastaus on, että ne [keskenmenot] ovat yleisiä. Mutta vaikka ne olisivat kuinka yleisiä, äidille se on heti lapsi, Sanni sanoo.
Sannia yritettiin lohduttaa sillä, että hän on nuori ja tuli helposti raskaaksi. Tieto ei helpottanut tilanteessa, jossa ei tiedä, saako lasta ikinä syliin asti.
Yllä olevalla videolla gynekologi kertoo, mistä keskenmeno johtuu ja miltä se näyttää.
