Yksi kymmenestä naisesta saa keskenmenon elämänsä aikana. Yleisyydestään huolimatta keskenmenojen vaikutuksia usein aliarvioidaan, tutkijat kirjoittavat The Lancet -tiedelehdessä. He peräänkuuluttavat muutoksia siihen, miten keskenmenoista puhutaan ja miten niitä hoidetaan. Neuvo "yrittää uudelleen" ei riitä.
Ainakin 15 prosenttia kaikista raskauksista päättyy keskenmenoon. Keskenmeno tarkoittaa raskauden keskeytymistä ennen 22. raskausviikkoa.
Kansainvälinen tutkijajoukko esittää kolme artikkelia sisältävässä raportissaan huolensa siitä, että keskenmenon saaneiden naisten ja pariskuntien saama tuki ja hoito on riittämätöntä. Liian monet saavat neuvoksi vain "yrittää uudelleen".
Keskenmenojen hoitoa tulisikin parantaa. Tämä toteutuisi tutkijoiden mukaan tarjoamalla naisille asianmukaisia tutkimuksia ja tarkempia diagnooseja, parempia hoitomuotoja sekä yksilöllisesti sopivia toimintatapoja keskenmenojen ehkäisemiseksi.
Lisäksi naiset ja heidän kumppaninsa tarvitsevat psyykkistä tukea. Jopa puolella naisista keskenmenoon liittyy psyykkistä oireilua. Erityisen haavoittuvassa asemassa esimerkiksi masennuksen tai ahdistuksen vuoksi olevien naisten mielenterveysongelmia olisi hyvä seuloa keskenmenon laukaisemien jälkivaikutusten varalta.
Tutkijoiden mukaan tämänhetkiset puutteet keskenmenojen hoidossa johtavat siihen, että naiset joutuvat ravaamaan eri lääkäreillä selvitellessään, mistä keskenmeno on johtunut ja mistä siihen saisi avun. Tämä johtaa lyhyisiin hoitosuhteisiin eri ammattilaisten kanssa, joilla voi olla keskenään ristiriitaisia neuvoja, mikä puolestaan tuottaa naisille lisää tuskaa.
