Harjoituksen oikea idea ei ole lisätä sorminäppäryyttä tai kehittää koordinaatiokykyäsi. Sen sijaan harjoituksen tarkoitus kertoo, miten puhut itsellesi!
Kun tapaat uuden ihmisen, muistatko hänen nimensä vielä vartin kuluttua?
Moni keskittyy tapaamistilanteessa niin vimmaisesti esittelemään itsensä, että unohtaa kuunnella, minkä uusi tuttavuus kertoi omaksi nimekseen. Myös tärkeässä neuvottelussa suuri osa ajasta voi kulua siihen, että työntekijä suunnittelee etukäteen, mitä aikoo sanoa. Entä sinä: kuunteletko toista ymmärtääksesi häntä, vai vain keksiäksesi parhaan tavan vastata?
Jos kaikki aika kuluu täydellisen vastauksen keksimiseen, olet päänsisäisen kommenttiraitasi pauloissa. Toisin sanoen kuuntelet itseäsi toisen ihmisen sijaan, Pia Koposen Lupa mokata – improvisointi arjessa -kirjassa kerrotaan.
Sisäinen puheesi paljastaa, millaisia yleistyksiä teet
Aivot eivät ajattele; ne luovat yhden totuuden maailman, jonka pohjalta kaikki kokemasi lajitellaan ”kyllä”- tai ”ei”-kategorioihin. Lajittelu tapahtuu salamannopeasti, niin, ettei ihminen edes oikein ehdi tajuta, miksi toimii, kuten toimii.
Aivoille tilanne on mukava, sillä ne saavat pysyä omalla mukavuusalueellaan ja vahvistaa valmiiksi luotua kuvaa maailmasta tietynlaisena. Mukavuusalueelta löytyvät ne asiat, jotka ihminen jo hallitsee ja osaa. Elämissämme ja maailmassamme monet asiat ovat mustavalkoisia: koulussa on vain yksi tapa tehdä oikein, ihminen voi joko voittaa tai hävitä. Oppimansa pohjalta ihminen uskoo lopulta tietävänsä, mikä on ”totuus maailmasta”.