Onnistuuko kerralla? Kokeile tätä sormitemppua – se paljastaa paljon mielestäsi

Kun tapaat uuden ihmisen, muistatko hänen nimensä vielä vartin kuluttua?

Moni keskittyy tapaamistilanteessa niin vimmaisesti esittelemään itsensä, että unohtaa kuunnella, minkä uusi tuttavuus kertoi omaksi nimekseen. Myös tärkeässä neuvottelussa suuri osa ajasta voi kulua siihen, että työntekijä suunnittelee etukäteen, mitä aikoo sanoa. Entä sinä: kuunteletko toista ymmärtääksesi häntä, vai vain keksiäksesi parhaan tavan vastata?

Jos kaikki aika kuluu täydellisen vastauksen keksimiseen, olet päänsisäisen kommenttiraitasi pauloissa. Toisin sanoen kuuntelet itseäsi toisen ihmisen sijaan, Pia KoposenLupa mokata – improvisointi arjessa -kirjassa kerrotaan.

Sisäinen puheesi paljastaa, millaisia yleistyksiä teet 

Aivot eivät ajattele; ne luovat yhden totuuden maailman, jonka pohjalta kaikki kokemasi lajitellaan ”kyllä”- tai ”ei”-kategorioihin. Lajittelu tapahtuu salamannopeasti, niin, ettei ihminen edes oikein ehdi tajuta, miksi toimii, kuten toimii.

Aivoille tilanne on mukava, sillä ne saavat pysyä omalla mukavuusalueellaan ja vahvistaa valmiiksi luotua kuvaa maailmasta tietynlaisena. Mukavuusalueelta löytyvät ne asiat, jotka ihminen jo hallitsee ja osaa. Elämissämme ja maailmassamme monet asiat ovat mustavalkoisia: koulussa on vain yksi tapa tehdä oikein, ihminen voi joko voittaa tai hävitä. Oppimansa pohjalta ihminen uskoo lopulta tietävänsä, mikä on ”totuus maailmasta”. 

"Masentunut potilas saa tehtäväkseen havainnoida automaattisia ajatuksiaan. Hän sanoo: ”Se ei tule onnistumaan.”

Vastaus on tietysti: ”Onneksi olkoon – siinä oli ensimmäinen! Jatka samaan malliin!"”

– Lainaus teoksesta Lupa mokata – improvisointi arjessa

Sisäinen puheesi paljastaa, millaisia yleistyksiä teet maailmasta. Kun sisäinen kommentoijasi käyttää ilmaisuja, kuten ”en ikinä”, ”aina”, ”kaikki”, ”ei kukaan” ja ”joka kerta”, se poistaa ja vääristää totuutta. Näiden ilmausten vuoksi unohdat tilanteet, joissa asia on toisin.

Jos sanoisit vaikkapa ”olen aina myöhässä”, unohdat automaattisesti ne kerrat, joina olet ollut ajoissa.

Miten puhut itsellesi? Tee tämä yksinkertainen harjoitus:

1. Näytä oikealla kädelläsi peukkua. Osoita samaan aikaan vasemman kätesi etusormella suoraan eteenpäin.
2. Vaihda käsiesi asentoa niin, että oikean kätesi etusormi osoittaa eteenpäin, ja vasemman käden peukalo on pystyssä. Sormet siis ikään kuin vaihtavat paikkaa kädestä toiseen!
3. Jatka asennonvaihtoja mahdollisimman nopeasti, kunnes vaihto on vaivaton.

Katso ohje videolta!

Harjoituksen idea ei oikeasti ole lisätä sorminäppäryyttä tai kehittää koordinaatiokykyäsi. Sen sijaan harjoitus kertoo, miten puhut itsellesi, kun kohtaat uuden, mukavuusaluettasi haastavan tilanteen. Mitä sanot? Haukutko itseäsi, uskotko, ettei tästä tule mitään? Oletko innoissasi, onko hauskaa?

Sisäinen kommentoija on tavallisesti äänessä jatkuvasti, ja usein sen jutustelusta on myös hyötyä. Osa sisäisen puheen kritiikistä ei kuitenkaan ole hyödyllistä. Sen hiljentäminen vaatii tietoista työtä.

Siirry askel kerrallaan kaiken hallinnasta sallivampaan asenteeseen – yksinkertaistettuna siis näin:

1. Tiedosta toimintamallisi.
2. Tunnista, koska sisäinen kommentoija käynnistyy: "nyt aloin taas sanoa itselleni, että..."
3. Toimi toisin: siirrä huomio tietoisesti johonkin muualle: "seis, nyt ajattelen, miltä hengitys kehossa tuntuu!"
4. Ole urhea! Sinulla on valta ja kyky vaikuttaa sanoihin, joita mielesi käyttää ja pyörittää päivät pitkät!

Lähde: Pia Koponen: Lupa mokata – improvisointi arjessa (S&S)

***