Sari Karjalainen on kokenut kolmenkymmenen vuoden opettajanuransa aikana kovia. Oma oppilas pahoinpiteli hänet niin pahasti, että hän joutui leikkaukseen ja jättämään erityisopettajan tehtävät. Nykyään Karjalainen konsultoi kouluja erityisopetuksesta ja turvallisuudesta. Hän kertoo MTV Uutisten haastattelussa, kuinka lapset ja opetus ovat muuttuneet 30 vuoden aikana.
Sari Karjalainen aloitteli työpäiväänsä erityisluokan opettajana kuten minä tahansa päivänä. Hän oli kutsunut oppilaat luokkaan, kun yksi jäi ulkopuolelle. Hän meni hakemaan synkeällä mielellä ollutta oppilasta, kun tämä ilmoitti, että aikoo tappaa Karjalaisen.
Oppilas hyökkäsi hänen kimppuunsa niin, että Karjalaisen käsi, jalka ja olkapää vahingoittuivat niin pahasti, että ne vaativat leikkaushoitoa.
Tapauksesta on nyt lähes kymmenen vuotta aikaa eikä hän halua sitä enää juuri muistella.
– Se on nyt taaksejäänyttä elämää, Karjalainen keroo MTV Uutisille.
Se kuitenkin muutti hänen työuransa. Karjalainen ei palannut luokan eteen, vaan toimii nyt yleisen, tehostetun ja erityisen tuen konsultoivana opettajana – ja hänellä on oppilaiden ja opettajien työn muutoksesta sananen sanottavanaan.
"Lapsilla vaikeuksia nähdä tulevaisuutta"
Karjalaisella on ollut opettajan pätevyys nyt 30 vuotta ja sinä aikana hän on huomannut, että lasten psyykkiset ongelmat ovat jatkuvasti lisääntyneet.
– Lapsilla on nykyään ongelmia nähdä tulevaisuutta ja liittyä yhteisöön. Henkiset pulmat ja ahdistus ovat lisääntyneet huimasti myös niiden perheiden lapsilla, joilla ei ole vaikeuksia, Karjalainen kertoo.
8:39
Osalla oppilaista on toki aitoja mielenterveysongelmia, mutta yksi syypää muidenkin oppilaiden ahdistuksen lisääntymiseen voi Karjalaisen mukaan olla sosiaalinen media.
Paineet sille, millainen tulisi olla, ovat kovia, ja tieto maailman tapahtumista saa erityisesti herkät lapset näkemään maailman hyvin synkkänä paikkana.
Tykkäyksiä totuttu saamaan nopeasti – puurtaminen vierasta
Internet ja sosiaalinen media vaikuttavat myös lasten pitkäjänteisyyteen.
Lapset ovat tottuneita saamaan palautetta ja tykkäyksiä nopeasti ja tavoitteellisen puurtamisen palkinto tuntuu olevan monista lapsista liian kaukana.
– Nuori julkaisee kuvan Instaan ja siellä on heti 65 peukutusta. Se aiheuttaa syklin, jossa kaikki tapahtuu hirveän äkkiä. Lasten oppivaiset aivot kasvavat virikkeisyyteen, Karjalainen selittää.
– Se on asia, mikä näkyy luokissa. Asenne, että ”minulla on nyt asia, minä kysyn nyt ja minulle pitää vastata nyt.” Mutta kaikesta ei tule heti pisteitä ja pointseja. Lasten on hyvä oppia koulussa siihen, että jotkut asiat ovat hemmetin tylsiä ja ne pitää silti vain tehdä.
Vanhemmat valittavat ja uhkailevat nykyään useammin
Oppilaiden uudet haasteet, oppilasmäärän lisääntyminen ja oppilaiden taustojen erilaisuus kuormittavat varsin yksin töitänsä tekeviä ja usein tunnollisia opettajia, Karjalainen uskoo.
Tätä ei aina helpota vanhempien muuttunut rooli.
Opettajilta vaaditaan paljon ja he kohtaavat aiempaa enemmän uhkailua ja reklamointia, jos kaikki ei mene vanhempien mielen mukaan.
– Opettajan koulutukseen hakeutuneet ja sinne päässeet ihmiset ovat usein erittäin tunnollisia ja kunnianhimoisia ja haluavat tehdä työnsä hyvin. He ottavat kovat paineet siitä, että onnistuvat lasten kanssa, ja reklamaatiotilanteet ovat järkyttävän kovia.
– Se romahduttaa hirveän monta asiaa, kun alkaa pelätä, että enkö osaa tehdä työtäni enkä riitä.
Yhteisöllisyys ja välittäminen ratkaisu?
Karjalainen suhtautuu opettamisen tulevaisuuteen kaikesta huolimatta optimistisesti ja ratkaisukeskeisesti.
– Siitä olisi hyvin iso etu, että puhuttaisiin enemmän siitä, mihin kuulumme ja mikä rooli meillä on yhteisössä. Ei vain siitä, miltä musta tuntuu ja pitääkö ja täytyykö mun.
– Pitäisi puhua vahvemmin mahdollisuuksista. Meillä on hyvin asiat eikä asioita aina kannattaisi lähestyä huolen kautta.
Pahoinpitely jätti jälkensä
Miten Karjalainen on pystynyt palaamaan koulumaailmaan sen jälkeen, kun oma oppilas hyökkää kimppuun?
Se jättää jälkeensä, Karjalainen sanoo, mutta on myös poikinut halun vaikuttaa siihen, että kaikkien koulupäivistä tulisi turvallisempia.
– Olen ollut mukana selvittelemässä tilanteita, joissa on sattunut jotain. Välikohtaukset eivät välttämättä ole traagisen suuria, mutta pelkkä uhka siitä, että tulee töihin ja tietää, että voi joutua satutetuksi, vaikuttaa ihmiseen. Pelko on lähes yhtä voimakas asia kuin todellisuus.
– Turvallisuus tarkoittaa sitä, että osataan rakentaa koulupäivä aikuisille, lapsille ja nuorille sellaiseksi, että kaikilla on hyvä fiilis, kun tulee kouluun.