Olympialaisissa hätkähdyttänyt suomalaishuippu päätti uransa täydessä hiljaisuudessa – paljastaa nyt ensi kertaa, mitä kuusi vuotta sitten tapahtui

6:22
Katso Tulosruudun juttu helmikuulta 2010: Janne Ryynänen menetti pelin kaatumiseen johtoasemassa yhdistetyn olympiakisassa.

Vuodet ovat vierineet. Janne Ryynäsen viimeisin yhdistetyn kilpailu on joulukuulta 2014, mutta sitä seuranneista vaiheista ei ole toistaiseksi saatu mitään julkista tietoa. Lajinsa entinen suomalaishuippu paljastaa nyt MTV Urheilulle, mitä tuolloin tapahtui.

Rovaniemeläinen Ryynänen, 32, muistaa alkaneensa hiihtää jo varhain, kun vain tolpillaan pysyi. Mäkikouluun hän meni kavereidensa kanssa alta kymmenvuotiaana, ja kun kehitystä alkoi tulla molemmissa urheilumuodoissa, yhdistetty oli hänelle suotuisa lajivalinta.

Ryynänen kisasi yhdistetyssä ensimmäisissä nuorten MM-kisoissaan jo 15-vuotiaana 2003, ja viisi vuotta myöhemmin irtosi ensimmäinen henkilökohtainen mitali, kun hän saavutti Zakopanessa nuorten MM-pronssia.

Välissä Ryynänen oli ehtinyt voittaa aikuisten maailmanmestaruuden, kun Suomi voitti Sapporossa 2007 joukkuekilpailun. Suomella oli lyödä kehiin kova nelikko, kun Ryynäsen kanssa hyppäsivät ja hiihtivät Anssi Koivuranta, Jaakko Tallus sekä Hannu Manninen.

Kaikki kääntyi "aika pitkästä" hypystä

Liberecin MM-kisoissa 2009 Ryynänen ylsi suurmäen kilpailussa neljänneksi. Maailmancupissa hän puolestaan iski kolmesti palkintokorokkeelle. Jokaisella näistä kerroista hän sijoittui toiseksi Rukalla: ensin kaksi kertaa vuonna 2008 ja myöhemmin vielä kerran 2011.

Ryynäsen hyppääminen ja hiihto olivat parhaimmillaan oivassa tasapainossa, mutta mäkipuoli oli rovaniemeläisen vahvuus ja hän pystyi paikoin loikkaamaan kärkihyppyjäkin.

Tulokset kääntyivät kuitenkin Rukan viimeisen palkintopallivedon jälkeen laskuun, eikä Ryynänen yltänyt enää henkilökohtaisissa maailmancup-kisoissa 10 parhaan joukkoon. Yhtäkkiä kisaaminen päättyi: Ryynäsen viimeinen kilpailumerkintä kirjattiin Lillehammerissa joulukuussa 2014.

Ryynäsen ei koskaan uutisoitu lopettaneen uraansa. Ilmassa on kysymyksiä. Mitä kuusi vuotta sitten oikein tapahtui?

Ammattikorkeakoulussa talo- ja energiatekniikkaa opiskelleen Ryynäsen mukaan hän palasi Lillehammerista kotiinsa normaalisti, ja edessä oli koeviikko.

– Pidin melkein viikon treenitaukoa, ja se teki tosi hyvää. Sen jälkeen aloin normaalisti valmistautua loppukauteen. Se menikin tosi mallikkaasti, mutta olisiko ollut 28. päivä joulukuuta 2014, kun hyppyharjoitusten aikaan oli tosi kova pakkanen ja alastulo oli tosi nihkeä. Ekasta hypystä tuli aika pitkä. Siinä meni polvesta sivuside kaatuessa rikki, Ryynänen kertoo.

Kausi jäi Ryynäseltä kesken. Hänellä oli tosin vielä selkeitä ajatuksia uransa jatkamisesta.

Ryynänen suuntasi kuitenkin sivussa ollessaan LVI-töihin isänsä yritykseen, ja kelkka alkoi kääntyä.

– Työelämään päätyessä omaan elämään ei tullut sellaista katkosta, että olisin jaksanut lähteä tai motivoitunut enää tosissaan harjoittelemaan. Olisi vaatinut poistumista työelämästä, että olisin voinut palata sille tasolle, jolla jossakin vaiheessa urallani olin.

Taloudellinen toimeentuleminen urheilussa oli epävarmempaa. Kun Ryynänen ei myöskään halunnut jäädä vain puolivaloilla harrastetasolla touhuamaan, yhdistetty jäi taakse.

– Löytyi tavoitteenomaisuutta työn kautta. Ei tullut puutetta, että olisi tarvinnut päästä kilpailemaan urheilun saralla.

Virallista lopettamisilmoitusta Ryynänen ei silti missään vaiheessa tehnyt. Rovaniemeläinen ei halunnut alkuun poissulkea palaamista kehiin, ja lopettamisesta kertominen jäi sen myötä sikseen.

Viimeisestä kilpailusta on kulunut kuusi vuotta. Insinööriksi valmistunut Ryynänen on välissä perustanut myös oman LVI-alan yrityksen ja saanut hiljattain toivotusti ensimmäisen lapsensa, alta vuoden ikäisen pojan. Paluuta, hannumannisia, Ryynänen ei haudo.

– Aika vaikea tästä on lähteä poistumaan. On se vähän mahdoton yhtälö.

"Ajattelin, että vielä näitä kisoja tulee"

Peli on siis selvä. Mutta Ryynäsen urassa riittää vielä kerrattavaa ja perattavaa.

Henkilökohtaisista kisoista Rukalta jäi kolmine kakkossijoineen Ryynäselle paras maku. Uransa kohokohdaksi Ryynänen nostaa kuitenkin mainitun Sapporon joukkuekilpailun maailmanmestaruuden 2007.

– On kokonaisuudessaan mahtavaa tehdä kavereiden kanssa sellainen huippusuoritus.

Ryynänen alleviivaa, että koko joukkuetta vei eteenpäin, kun vierellä oli maailman parhaita yhdistetyn urheilijoita.

Tosin aina vahvallakaan poppoolla ei kulkenut. Ryynänen toteaa, että samoilla miehillä ei mennyt kolme vuotta Sapporoa myöhemmin ”kaikki yhtä lailla putkeen” Vancouverin olympialaisissa. Joukkuekilpailun mäen jälkeinen kärkipaikka vaihtui hiihto-osuudella seitsemänteen sijaan.

Suurmäen kilpailussa Hannu Manninen oli kyllä parhaana suomalaisena mainiosti neljäs, Ryynänen puolestaan 12:s. Mutta samoissa kisoissa oli myös se normaalimäen kilpailu. Ryynänen onnistui mäkiosuudella, leiskatti itsensä ykköseksi ja lähti 10 kilometrin hiihto-osuudelle mukavassa 34 sekunnin johdossa.

Hiihto-osuus sai katastrofaalisen käänteen. Ryynänen kaatui kärkipaikalta vauhdikkaassa laskussa parin kilometrin kohdalla, menetti ainakin kymmenen sekuntia, ja pääjoukko ajoi hänet kiinni. Anssi Koivuranta sijoittui parhaana suomalaisena samassa kisassa kahdeksanneksi, kun taas Ryynänen hyytyi lopulta 26:nneksi.

– Ehkä olisi ollut jonkinlaiset mahdollisuudet taistella mitalista, mutta emme olleet viettäneet tarpeeksi aikaa niillä lumilla hiihtämässä. Ei ollut sinä päivänä nopeutta varmaan tarpeeksi muutenkaan, Ryynänen kertaa jälkikäteen.

Ryynäsen suksi haukkasi sohjoiseen kohtaan, ja hän pohtii retorisesti, oliko tapahtunut omaa huolimattomuutta vai vahinko. Rovaniemeläinen kuitenkin toteaa, että näin voi käydä milloin vain harjoituksissa tai kilpailussa, eikä hän ole kuuluisaa kaatumistaan surkutellut.

– Äkkiseltään voisi miettiä, että se olisi voinut jäädä harmittamaan, kun johdin kilpailua. Siinä vaiheessa kuitenkin ajattelin, että näitä kisoja tulee vielä ja saan näytettyä.

Arvokisoissa näyttäminen kuitenkin jäi ja ura hiipui.

– Jälkikäteen miettien alkoi tulla vähän liikaakin ammattimaisuutta mukaan. Otettiin tietyllä tapaa liiankin tosissaan se homma. Nuorempana tämä oli ollut asia, mitä rakasti ja mitä teki täydellä sydämellä, ja sitä kautta onnistuminen oli helpompaa. Kun sitten kokee sen asian työnä ja tarvitsee menestyä, se ei luo lähtökohtaisesti oikeaa tilannetta. Urheilu on varmaan lajista kuin lajista riippumatta sellaista, että vaikka ominaisuudet olisivat huipputasolla, kaikki muukin vaikuttaa, Ryynänen pohtii ja lisää:

– Jos en väärin muista, olin viimeisinä vuosina ylivoimaisesti parhaassa kunnossani, mutta viimeisillä kausilla ei tullut tulosta paperille.

"Olen odottanut useamman vuoden"

Ryynänen sanoo kuntoilevansa yhä "aika paljon", vaikka ystävä ja yhdistetyn urheilija Olli Salmela asialla velmuileekin.

– Olen minä häntä säännöllisin väliajoin pyrkinyt lenkittämään, mutta ihan ei enää taida vanha mäkipuku mahtua päälle, Salmela hekottelee.

Ryynänen toteaa työ- ja perhe-elämän ajavan urheilun edelle, mutta kestävyysharjoittelu tuottaa edelleen nautintoa. Ryynänen on käynyt vastikään hiihtämässä, ja kesäisin hän viihtyy muun muassa tenniksen ja golfin parissa.

Yhdistettyä Ryynänen seuraa kiinnostuneena ja pysyy tilanteesta kärryillä myös ystävänsä Salmelan kautta.

– Pojilla on paperilla hyvin asiat mallillaan. Olen odottanut useamman vuoden, että saataisiin se konkretisoitumaan tuloksena, Ryynänen sanoo suomalaisista, joskin lisää perään Ilkka Herolan pystyneen pitämään tasoaan korkealla vuodesta toiseen.

Hyppääjän polvestakin kärsineellä Eero Hirvosella on ollut viime vuosina vaikeuksia yltää aiempaan huippuiskuunsa. Taustalla kuplii lupaavia nuoria.

– Tiedän, että kaikki pojat pystyisivät periaatteessa menestymään maailmancupinkin tasolla. Miten saataisiin koulittua pojista sellaisia, että pystyttäisiin kovan paikan tullenkin saamaan paras tulos? Ryynänen pähkäilee.

Häkellyttävää mallia tuloksenteosta on viime kaudet näyttänyt norjalainen Jarl Magnus Riiber. Hän dominoi kahta edellistä sesonkia mielin määrin, ja voitti viime kaudella peräti 14 kaikista 17 henkilökohtaisesta maailmancup-kilpailusta. Kun hurja mäkimies pystyy hiihtämäänkin huippuvauhtia, voi kysyä, onko Riiber yhdistetyn kaikkien aikojen paras urheilija.

– Onhan hän ominaisuuksiltaan aika otollinen kaveri. Hän hyppäisi varmaan mäkihypyn maailmancupissa kisassa kuin kisassa toiselle kierrokselle ja välillä aika paljon paremminkin. Lisäksi hänen hiihto-ominaisuutensa ovat sitä luokkaa, että hän pystyy hiihtämään ihan kovimpien yhdistetyn hiihtäjien vauhtia. On siinä mielessä itsestäänselvyys, että kokonaiskilpailut taittuvat hänelle aika helposti tällä hetkellä.

– On odoteltu aika kauankin, että on mahdollista, että yksi ihminen on kahdessa lajissa suvereeni. Jarl on pystynyt näyttämään, kuinka ylivoimainen voi parhaimmillaan olla.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja