Hannu Manninen tyynnyttelee rajun syöksyn kokenutta suomalaistähteä: "Varmasti nähdään palkintopallilla tulevina vuosina"

Suomen yhdistetyn joukkueen vahvuudet ovat viime vuosina ylipäätään olleet hiihtopuolella, kun taas mäessä tuskailu oli jatkunut kauan. Pitkäaikaisiin vaikeuksiin reagoitiin kesken kuluneen kauden, kun mäkivalmentaja Jarkko Saapunki jäi sivuun. Helmikuun alusta lähtien Suomen yhdistetyn joukkueen leivissä on työskennellyt itävaltalainen mäkiluotsi Falko Krismayr.

– Tilanne on ollut vaikea, kuten varmasti jokainen lajia seurannut on huomannut. Valmentajanvaihdosten myötä yritetään saada uutta ilmettä, ideaa ja pojille uutta mielikuvaa hyppäämiseen. Sitä kautta saataisiin tasoa nostettua. Toivotaan, että haettujen muutosten myötä nähdään parannukset tulevina kausina, Hannu Manninen ruotii MTV Urheilulle.

Ilkka Herola, 24, alkoi saada juonenpäästä kiinni kuluneen kauden lopulla ja ylsi parantuneiden hyppyjen avittamana kahdesti palkintokorokkeellekin. Maailmancupin kokonaistilanteessa hän sijoittui parhaana suomalaisena kahdeksanneksi.

Vielä pari vuotta sitten kärkisijoista kamppaillut Eero Hirvonen, 24, on sen sijaan ollut alamaissa. Hänen uransa kääntyi laskuun, kun hyppääjän polvi esti mäkiharjoittelun kauteen 2018–19 valmistavalla treenikaudella.

Hirvosta ei ole tuon jälkeen enää henkilökohtaisissa kisoissa palkintokorokkeella nähty, vaan useimmiten kaukana huippusijoista. Tällä kaudella Hirvonen oli maailmancupin kokonaiskilpailussa vasta 36:s.

– Eerolla on monta, monta vuotta aikaa vielä. Hänet varmasti nähdään  palkintopallilla tulevina vuosina. Uskon, että se yksi harjoittelukausi, jolloin hyppääminen ei ollut mahdollista, on heijastunut vieläkin näihin suorituksiin. Ei ole sitä varmuutta ja luottamusta tekemiseen vieläkään löydetty. Toivotaan, että ainakin ensi harjoituskauden aikana viimeistään sieltä löytyy, ja sitten Eero on taas mukana kuvioissa, Manninen tyynnyttelee.

"Laji on muuttunut"

Vielä Mannisen huippuvuosina 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä lajissa saattoivat menestyä urheilijat, jotka hallitsivat loistavasti vain hiihdon tai mäkihypyn. Manninen itse kiri hurjana latuhirmuna paikoitellen minuuttienkin eroja kiinni kärkeen, ja esimerkiksi Anssi Koivuranta taas loisti mahtavana mäkimiehenä. Nykyään "yhden lajimuodon gurut" kuitenkaan enää harvemmin jylläävät, eivätkä Hirvonen ja Herolakaan pysty huonojen mäkiosuuksien jälkeen kuromaan minuuttien eroja umpeen.

– Laji on muuttunut. Senkin myötä, että on yksi kisamuoto – yksi hyppy ja 10 kilsaa hiihtoa – mutta taso on myös noussut. (Maailmancupia dominoinut Jarl Magnus) Riiber hyppää parhaimmillaan todella huipputasolla ja pystyy samalla hiihtämään tosi hyvin. Vaaditaan molempien osa-alueiden todella hyvää tasoa, että pystyy kilpailuja voittamaan. On ihan totta, että kympin hiihtomatkalla et pysty enää ottamaan minuuttitolkulla kiinni, Manninen analysoi.

Neljä kertaa maailmancupin kokonaiskilpailun voittaneen Mannisen aikoina nähtiin vielä erityyppisiä kilpailuja. Nykyään vedetään aina vain yksi hyppy mäkeä ja harvassa ovat muut kuin 10 kilometrin hiihto-osuudet. Formaattia on pidetty tylsänäkin.

– Minun mielestäni ohjelma voisi olla vähän vaihtelevampi. Kaksi kautta ehdin urheilemaan tällä systeemillä, ja kyllä se urheilijankin kannalta on aika yksitoikkoista – varsinkin kun oma taustani oli vanhalta ajalta, jolloin vielä oli normaalikisa ja sprinttikisa. Minun mielestäni se oli hyvä kuvio, Manninen arvioi.

– Mutta tietenkin laji kehittyy, ja tämä systeemi on ollut jo useamman vuoden. Ymmärrän senkin hyvin, että televisioinnit ja kaikki muut pystytään suunnittelemaan paljon paremmin, kun tiedetään aika tarkkaan kilpailun kesto. Toivotaan kuitenkin, että tulevaisuudessa tullaan näkemään hieman monipuolisempia kisavalintoja. Kyllä sellainen aina tervetullutta on.