Nuoren naisen tositarina: Olinko vanhemmalle miehelle vain leikkikalu?

Suomalainen Niina halusi kertoa oman tarinansa ikäeron vaikutuksesta suhteeseen.

Niina*, 30, seurusteli vanhemman miehen kanssa monta vuotta sitten, täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Pari oli yhdessä muutaman vuoden, jonka jälkeen suhde kuitenkin jatkui Niinan mukaan jollain tasolla pitkään. Mies oli Niinaa hieman yli kymmenen vuotta vanhempi. He ovat miehen kanssa edelleen ystäviä, vaikka Niina tunnustaakin, että välillä läheinen kaveruus epäilyttää.

Missä tilanteissa ikäeronne tuli erityisen selväksi?

– Mitä kauemmin olemme olleet erossa ja ainoastaan kavereita, sitä suuremmalta ikäeromme seurustellessamme on alkanut tuntua. Tuolloin, ollessani 18-vuotias, en juurikaan ajatellut ikäeroamme, tai tajunnut, kuinka paljon miesystäväni (sitähän hän kirjaimellisesti oli) oli minua vanhempi. Kai se jälkikäteen ajateltuna tuntui myös jollain tasolla imartelevalta liikkua "aikuisten piireissä" hänen ystäviensä seurassa. Siskoni on minua kymmenen vuotta vanhempi ja välimme ovat aina olleet lämpimät, joten tuolloin vanhempi poikaystävä ja hänen ystävänsä tuntuivat täysin luonnolliselta vaihtoehdolta.

Uskoisin, että myös vanhempani tajusivat minun seurustelevan itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa seurustellessamme, vaikka en ikinä tuonut hän virallisesti näytille, eikä hänestä minun poikaystävänäni puhuttu avoimesti. Hän oli vain yksi miespuolisista kavereistani. Silti vanhempani eivät tuolloin puuttuneet asiaan tai tuominneet toveruuttamme – kaipa hekin ajattelivat minun olevan varhaiskypsä.

Oliko tilanteita, joissa ikäerolla ei ollut mitään merkitystä?

– Jos poikaystäväni olisi ollut ikäiseni, olisi varmaankin ollut luontevampaa esitellä hänet paremmin perheelleni. Olimme myös täysin eri elämäntilanteissa: minä hukassa opintojeni kanssa, hän jo asettunut aloilleen työelämässä. Kaksi vuotta onkin kuitenkin niin lyhyt aika olla yhdessä, etteivät meidän näkemyseromme päässeet häiritsemään tuona aikaan. Jos seurustelumme olisi jatkunut pidempään, olisivat ne varmasti koituneet ongelmiksi, näin jälkiviisaana ajatellen.

Miten ystäväsi suhtautuivat ikäeroonne?

– Ystäväni eivät tuolloin kritisoineet miesvalintaani; kai jo minun aikakauteni naisilla oli yleistä valita huomattavasti itseään vanhempi mies. Vanhemmassa miehessä oli myös oman ikäluokan "pojankloppeihin" verrattuna paljon etuja. Jälkikäteen moni tuttavani on kuitenkin kommentoinut kauhistelleensa miesvalintaani. Heidän mielestään minä olin selkeässä hyväksikäytetyn roolissa valittuani itselleni kymmenen vuotta vanhemman "ukonrähjänän".

Miehen ystäväpiirin ihmiset lähinnä ihastelivat sitä, kuinka kypsä minä olin ikäisekseni, eikä minun ja heidän välillä esimerkiksi yhteisissä illanvietoissa ollut ikinä mitään ongelmia keskusteluaiheiden valinnan suhteen. Mieheni kaverit olivat pääasiassa korkeakoulutettuja ihmisiä, joten mistään lempibändistä ja jätskimauista ei keskusteltu, vaan välillä otettiin räväkästikin kantaa poliittisiin ongelmiin tai päivänpolttaviin aiheisiin. Välillä minä muistan tunteneeni oloni tyhmäksi, jos en tajunnut jotain, mutta onneksi olen aina osannut reippaasti kysyä tarkempaa selitystä asialle, jota en ymmärrä.

Miten miehen ja naisen ikäero vaikuttaa suhteeseen?

– Vanhemman miehen ja nuoremman naisen suhteen tulee aina pohtia, ovatko kummatkin suhteessa puhtain omatunnoin, vai onko nuorempi osapuoli mahdollisesti hyväksikäytetty jollain tasolla. Jälkikäteen olen miettinyt paljon omaa suhdettani ja tullut sen antamista hyvistä kokemuksista ja kultaisista muistoista huolimatta siihen tulokseen, että en näin kolmekymppisenä naisena hyväksyisi 18-vuotiaan ja kolmekymppisen välistä suhdetta.

Mitä enemmän olen pohtinut omaa suhdettani, sitä varmempi olen siitä, että esimerkiksi seksin saralla jouduin monen asian eteen liian varhain. Silloin se ei tuntunut painostukselta, mutta jos olisin uudestaan tilanteessa, valitsisin luultavasti toisin. Kaikkea ei tarvitse kokeilla nuorena! Olisin halunnut ehkä kypsyä rauhassa. Hypättyäni aikaisin vakavaan suhteeseen itseäni vanhemman, aikuisen, kanssa olen joutunut näin myöhäisemmällä iällä tekemään normaalisti 18-vuotiaiden elämään kuuluvat tyhmyydet – vaikkapa nyt alkoholin suhteen.

Ehkä ohjenuorana voikin pitää sitä, että niin kauan kuin molemmat ovat oikeasti aikuisia, on suhdekin varmasti terveellä pohjalla. Se, kuka on aikuinen, on taas vaikeampi asia määritellä. Vielä tänäkään päivänä en ole varma tuolloisen poikaystäväni motiiveista: olinko minä hänelle kuitenkin vain jonkinlainen "leikkikalu" tai nuori valloitus, jolla elvistellä kavereilleen? Tätä tuskin tulen ikinä tietämäänkään.

Nuoremman miehen ja vanhemman naisen suhde toimii mielestäni samalla tavalla kuin vanhemman miehen ja nuoremman naisen: kunhan molemmat ovat aikuisia, toimii varmasti suhdekin. Kolmekymppisenä naisena en tosin itse ryhtyisi ikinä suhteeseen 18-vuotiaan miehen kanssa. Ehkä vanhempana ikäerolla ei ole enää niin suurta merkitystä, mutta alle parikymppinen on vielä monella tapaa kaukana aikuisesta.

* Haastateltavan nimi on muutettu


Lue myös:

Kuvat: Colourbox

Lue myös:

    Uusimmat