Kim Hirschovits, Toni Kähkönen ja Mikko Lehtonen ovat tuttuja nimiä kaikille jääkiekkoa vähänkin seuranneille, mutta mikä saa ammattilaiskaukaloissa vuosituhannen alkupuolelta saakka viihtyneen kolmikon sitoutumaan Kiekko-Espoon projektiin? Erityisesti nyt, kun Mestiksen vetovoima ja maksukyky ovat hiipuneet pahasti kymmenessä vuodessa.
– Olen mukana rakkaudesta lajiin ja espoolaiseen jääkiekkoon, 34-vuotias Lehtonen alleviivaa.
Koronapandemia on kiristänyt lisää seurojen kukkaroiden nyörejä, mutta Lehtonen on tehnyt jo tilinsä Pohjois-Amerikan ja Euroopan huippusarjoissa. Paluu kotikonnuille on tunteikas, kun Mestis käynnistyy tällä viikolla.
– Viimeinen pelini Espoossa oli liigafinaali (2008), Lehtonen kertaa aikaa, jolloin Bambiksi kutsuttu pitkänhuiskea lupaus lähti NHL:ään asti vieneelle kierrokselle.
Ei pelkkä nostalgiatrippi
Kähkönen ja Lehtonen olivat alle kouluikäisiä, kun Kiekko-Espoo nappasi liigapaikan Joensuun Kiekko-Poikien kustannuksella 1992. Vuosituhannen loppu toi Espooseen areenan ja edustusnimen Blues, mutta menestystä piti odottaa vielä vuosikymmen. Bluesin taival päättyi 2016, ja Espoo Unitedin into Mestiksessä kesti vain kaksi kautta.
Liiganoususta tulee keväällä kuluneeksi 30 vuotta, mutta Kiekko-Espoolla ei ole kiire ehtiä liigakuntoon vielä juhlavuodeksi. Historia on opettanut, mitä pikavoittojen haussa jää käteen.
– Espoolaisella kiekolla on ollut hyviä aikoja, mutta myös hankalia aikoja. Nyt on käännetty uusi sivu. Olemme rakentaneet kärsivällisesti niin juniori- kuin edustuskiekkoakin kohti ylempiä tasoja, päävalmentaja ja urheilutoimenjohtaja Hirschovits viittaa espoolaiskiekkoilijoiden kokoamiseen yhden seuran väreihin.
