Tasan 20 vuotta sitten maailmassa vedettiin syvään henkeä ja Suomessa ehkä kaikkein syvimpään: Moskovasta ilmoitettiin, että Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatsov oli vetäytynyt tehtävästään "terveydentilansa vuoksi".
Kun Moskovan radio soitti taukoamatta klassista musiikkia, se merkitsi kuolemaa - tai vallankaappausta.
Gorbatsovin harjoittama, poliittisen ja taloudellisen kontrollin lieventymiseen tähdännyt politiikka - glasnost ja perestroika - olivat Neuvostoliiton kovan linjan kommunistien mielestä menneet liian pitkälle. Baltian maat kapinoivat avoimesti itsenäistymishankkeillaan, ja muutkin neuvostotasavallat vaativat laajempaa itsemääräämisoikeutta. Venäjä oli julistautunut suvereeniksi, ja kesällä 1991 Boris Jeltsin oli valittu sen presidentiksi ensimmäisillä suorilla vaaleilla.
Jeltsin nousikin avainhahmoksi vallankaappausyrityksen kukistumisessa. Kun sadat neuvostoarmeijan tankit alkoivat vyöryä Moskovan kaduille, Jeltsin avustajineen suuntasi kohti Valkoiseksi taloksi kutsuttua Venäjän hallitusrakennusta.
Kuuluisimmissa uutiskuvissa Jeltsin seisoo yhden tankin päällä ja julistaa vastarintaa paikalle kerääntyneelle valtavalle ihmisjoukolle.
Moskovalaisten siviilivastarinta jatkui, ja väkimäärä kaduilla kasvoi. Seuraavana päivänä muodostettiin ihmisketjuja suojaamaan Venäjän parlamenttia. Vastarinnan tukahduttaminen olisi merkinnyt verilöylyä, ja vallankaappaajat havaitsivat, etteivät he saaneet armeijan komentajilta riittävää tukea.
Patsaita kaadettiin ja vallankaappaus kuivui kokoon.
Mihail Gorbatsov palasi Moskovaan 22. elokuuta, mutta Neuvostoliitto ei enää ollut entisensä. Syyskuussa 1991 Neuvostoliitto tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden, ja entiset neuvostotasavallat julistautuivat itsenäisiksi yksi toisensa perään.