Sanna* oli 16-vuotias, kun hänen äitipuolensa pyysi häntä luovuttamaan avaimensa ja pakkaamaan tavaransa. Uusioperhe oli lähdössä kuukaudeksi lomamatkalle, mutta Sanna ei kesätöidensä takia voinut lähteä mukaan. Äitipuoli oli sitä mieltä, että Sannalla ei ollut oikeutta asua perheen tyhjää kotia yksin. Niinpä tyttö heitettiin kadulle.
Jo tätä ennen Sannan ja hänen neljä vuotta nuoremman pikkusiskonsa elämä oli yhtä helvettiä. Tyttöjen oma äiti oli alkoholisti, jolla oli vakavia psyykkisiä ongelmia. Heidän vanhempansa erosivat Sannan ollessa 11-vuotias.
Vuoden kuluttua taloon muutti uusi nainen. Tyttöjen isä oli sokeasti rakastunut tähän akateemisesti koulutettuun, määrätietoiseen naiseen eikä tajunnut, että tämä on narsisti.
− Kahden viikon kuluttua ensitapaamisestamme nainen ilmoitti, että koska hän ei ole meidän äitimme, hänellä ei ole mitään velvollisuuksia minua ja siskoani kohtaan. Hänellä oli kaksi omaa lasta, jotka muuttivat myös meille. Myös hänen omat lapsensa saivat lopulta tuntea nahoissaan naisen hulluuden, Sanna kertoo.
Manipulointia, syyllistämistä ja kiristämistä
− Vuosien ajan ex-äitipuoleni manipuloi, väheksyi, nimitteli, arvosteli ja kiristi meitä. Hän ei koskaan myöntänyt itse olevansa väärässä. Hän sai järjettömiä raivokohtauksia mitättömistä asioista, Sanna muistelee uusioperheen arkea.
Eräänä arki-iltana 15-vuotias Sanna istui olohuoneessa isänsä kanssa niitä näitä rupatellen ja uutisia katsellen. Leppoisa tunnelma oli tiessään, kun uusioperheen äiti saapui kotiin.
− Hän sai silmittömän raivokohtauksen siitä syystä, että istuin olohuoneessa isäni kanssa. Hän karjui minulle, että mitä sinäkin isän pikku vaimo siinä kerjäät huomiota, Sanna kertoo.
