Helsingin poliisin murharyhmän entinen päällikkö, rikosylikomisario Juha ”Hermo” Rautaheimo ehti ennen eläkkeelle jäämistään työskennellä 40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä. Tänä syksynä julkaistussa kirjassaan hän muistelee myös erästä joulunalusta murharyhmässä.
Rautaheimo kuvailee kirjassaan seikkaperäisesti poliisin tutkintojen etenemistä ja ajatusten juoksua selvitystyön aikana. Yhden joulun Rautaheimo vietti kokonaisuudessaan Maunulan kinkkusurman parissa.
Puhtaat kinkkuveitset ja liian siisti pistohaava
Sunnuntai 18. joulukuuta 1994. Mies soitti hätäkeskukseen ja kertoi 42-vuotiaan naisen löytyneen kuolleena sängystä pistohaava rinnastaan. Soitto tuli Helsingin Maunulasta ja menehtynyt nainen oli soittajan vaimo.
Rautaheimo lähti selvittämään tapausta yhdessä rikosylikonstaapeli Mika Taurun kanssa.
Päivä ennen kuolemaa mies kertoi käyneensä vaimonsa kanssa Alkossa ja kaupoilla Kannelmäessä. Kotona joulukinkku tökättiin uuniin paistumaan.
Mies kertoi poliisille jatkaneensa kinkun valmistelua, kun vaimo lähti ulos tuulettumaan. Unet venyivät, ja vasta seuraavan päivän iltapäivällä mies heräsi eloton vaimo rinnallaan. Naisen rinnassa, sydämen kohdalla, oli siisti pistohaava. Se oli selvästi tehty teräaseella.
Lue myös: Yksinhuoltajaäiti Raija Muukkonen murhattiin vuonna 87, mysteeri ratkesi 20 vuoden jälkeen – katso videolta, kuinka poliisi selvitti jutun
Murharyhmän tarkistamista kinkkuveitsistä ei löytynyt verta. Omakotitalosta ei löytynyt tappelun jälkiä, eikä ollut puhetta riidasta. Rautaheimo pohti, josko olisi mahdollista, että kuolemaan johtanut tapahtumasarja alkoikin muualta kuin kotoa.
– Erityisesti ihmettelimme sitä, että vaatteista, jotka naisella oli todennäköisesti ollut edellisenä päivänä yllään, ei löytynyt minkäänlaista reikää, vaikka naista oli pistetty teräaseella rintaan, Rautaheimo pohtii kirjassaan.
Aurinkolasit ja itkuiset kasvot auttoivat jäljille
Vaikka tapahtumien kulku oli epäselvä, aviomiestä oli syytä epäillä tapahtuneesta. Miehellä ei kuitenkaan ollut rikosmerkintöjä, josta voisi päätellä hänen olevan väkivaltainen.Poliisi teki tiedotteen, jonka avulla halusi selvittää, tietääkö joku naisen aiemmista liikkeistä. Myös media kiinnostui.Pian yleisövihjeitä alkoi sadella ja naisen viimeiset liikkeet paikantuivat Kannelmäen R-kioskille. Kello 19.30 nainen oli yrittänyt soittaa yleisöpuhelimesta useita kertoja aurinkolasit päässään. Yleisövihjeiden perusteella nainen oli nähty useamminkin lasit päässä itkuisen oloisena.– Oliko hän kaatuillut vai oliko häntä pahoinpidelty? Jos häntä oli pahoinpidelty, kenen toimesta? Mitä olivat nämä miehen mainitsemat yölliset yksinäiset reissut, missä nainen vietti aikaansa silloin, kun mies ei ollut kuvioissa? Rautaheimo kertoo kirjassaan avoimia kysymyksiä.