Geigermittarin piipitys kiihtyy, kun lähestymme Pripyatin kylää Tshernobylin suojavyöhykkeellä. Piipitys yltyy, kun astun autosta ulos ja lähestyn romukasoja, jotka ovat peräisin voimalan rakenteista ja raivauskalustosta.
Opas rientää varoittamaan, ettei paikassa tulisi olla puolta minuuttia kauempaa, sillä mittarit näyttävät satakertaisia millisievert-arvoja normaalilukemiin nähden.
26. huhtikuuta 1986 tämän kaupungin asukkaat saivat tuntea maailman tähän asti pahimman ydinvoimalaonnettomuuden. Kymmeniä ihmisiä kuoli välittömästi ja syöpään sairastuneiden määrää ei vieläkään tarkkaan tiedetä. Alueelta evakuoitin noin 350 000 ihmistä ja noin 4 000 neliökilometrin alue hylättiin.
Vielä 33 vuoden jälkeenkin säteilyarvot ovat vaarallisen korkeita. Kadut ovat nyt pusikkojen valtaamia. Autiot talot töröttävät aavemaisina pystyssä, tuuli kitisyttää maailmanpyörän ruosteisia vaunuja ja hautausmaa rehottaa hoitamattomana risukkojen keskellä. Ainoat elolliset olennot ovat joko villieläimiä tai pieniä turistiryhmiä kameroineen.
