Geigermittarin piipitys kiihtyy, kun lähestymme Pripyatin kylää Tshernobylin suojavyöhykkeellä. Piipitys yltyy, kun astun autosta ulos ja lähestyn romukasoja, jotka ovat peräisin voimalan rakenteista ja raivauskalustosta.
Opas rientää varoittamaan, ettei paikassa tulisi olla puolta minuuttia kauempaa, sillä mittarit näyttävät satakertaisia millisievert-arvoja normaalilukemiin nähden.
26. huhtikuuta 1986 tämän kaupungin asukkaat saivat tuntea maailman tähän asti pahimman ydinvoimalaonnettomuuden. Kymmeniä ihmisiä kuoli välittömästi ja syöpään sairastuneiden määrää ei vieläkään tarkkaan tiedetä. Alueelta evakuoitin noin 350 000 ihmistä ja noin 4 000 neliökilometrin alue hylättiin.
Vielä 33 vuoden jälkeenkin säteilyarvot ovat vaarallisen korkeita. Kadut ovat nyt pusikkojen valtaamia. Autiot talot töröttävät aavemaisina pystyssä, tuuli kitisyttää maailmanpyörän ruosteisia vaunuja ja hautausmaa rehottaa hoitamattomana risukkojen keskellä. Ainoat elolliset olennot ovat joko villieläimiä tai pieniä turistiryhmiä kameroineen.
Mutta 30 kilometrin suoja-alueen sisällä asuu yhä ihmisiä. Monet ovat muuttaneet vuosien evakkoretken jälkeen takaisin vaaraa uhmaten. Kupovatoen kylä sijaitsee vain noin parinkymmenen kilometrin päässä onnettomuusreaktorista.
73-vuotias Sofiya Arkadievna asuu talossaan yksin vain valkoinen kissa seuranaan.
– En pelkää säteilyä. Ensinnäkään emme näe sitä. Toiseksi tilanne ei ole samanlainen kuin ihmisillä esimerkiksi Donetskissa tai Luhanskissa, jossa miinat ja pommit räjähtelevät ja ihmisen näkevät ja tuntevat tuhon.
Kopovatoen kylässä asuu vain muutama ihminen. Suurin osa heistä on vanhoja naisia. Lapsiperheitä ei alueella luonnollisesti ole.
Kylässä ei ole yhtään mitään. Vesi haetaan kaivosta ja talot lämmitetään itse hakatuilla haloilla. Lähimpään kauppaan non yli 50 kilometriä. Julkista liikennettä, sairaaloita eikä muitakaan palveluja ole.
Kysyn Sofiyalta miten hänen päivänsä sujuvat. Hän kertoo, että aina on pientä puuhaa ja hän käy auttamassa myös huonossa kunnossa olevia lähinaapureitaan. Keväällä, kesällä ja syksyllä on paljon työtä kasvimaan hoidossa.
