Tältä traagisen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumapaikalla näyttää nyt: Luonto on vaatinut alueen omakseen ja autioissa kylissä laukkaavat villihevoset

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui vuonna 1986 Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa Tšernobylin ydinvoimalaitoksessa lähellä Prypjatin kaupunkia. Onnettomuuden seurauksena reilun 4 000 neliökilometrin kokoinen alue hylättiin.

Ydinenergian historian vakavin ja tuhoisin reaktorionnettomuus muutti laajan alueen saastuneeksi tutkimuskohteeksi. Sadat tiedemiehet ovat pyrkineet selvittämään, kuinka ympäristö toipuu katastrofista. Tšernobylistä raportoi BBC News.

Lauantaina 26. huhtikuuta 1986 neljännen reaktorin määrähuollon yhteyteen oli sovittu koe, jonka yhteydessä reaktorin tehoa pudotettiin sallitun rajan alapuolelle. Lisäksi joitain reaktorin järjestelmiä kytkettiin määräysten vastaisesti pois päältä.

Kokeen tavoitteena oli selvittää, miten reaktori toimisi sähkökatkoksen aikana. Silloin ei kuitenkaan tiedetty, että reaktori oli jo valmiiksi epävakaassa tilassa suunnitteluvirheen takia. Reaktorin teho ja paine nousivat hallitsemattomasti ja aiheuttivat suuren räjähdyksen.

Räjähdys paljasti reaktorin ytimen ja tappoi kaksi voimalan työntekijää. Radioaktiivisia saasteita levisi laajalti Eurooppaan.

Onnettomuuden seurauksena kaikkiaan 134 henkilöllä diagnosoitiin akuutti säteilysairaus, selviää WHO:n Tšernobyl-raportista. Heistä 28 menehtyi vuonna 1986 ja ainakin 19 kuoli tulevina vuosina.

Voimalaitoksen ympärillä on 30 kilometrin suojavyöhyke, joka  evakuoitiin ja hylättiin. Alueelle pääsy on yhä kielletty, mutta kieltoa noudatetaan vaihtelevasti. Sen sijaan suojavyöhykkeen ulkopuolella asuneet ihmiset saivat palata koteihinsa muutama kuukausi onnettomuuden jälkeen.

Vaikka suojavyöhykkeen rajat eivät ole muuttuneet, ympäristö ja maisema ovat. Luonto on vallannut alueita, jotka ihminen on hylännyt luoden maiseman, joka muistuttaa maailmanlopun ajoista.

Ihmisten jälkeensä jättämät maatilat ja puutarhat ovat osoittautuneet  rikkaiksi elinympäristöiksi villieläimille. Pitkän aikavälin tutkimukset osoittavat, että hylätyissä kylissä on enemmän luonnonvaraisia eläimiä kuin muualla suojavyöhykkeen alueella.

Ihmisten hylkäämillä alueilla on nähty ainakin karhuja, ilveksiä ja villisikoja.

Joidenkin tutkimusten mukaan säteily on vaikuttanut lintujen dna:han alueilla, joissa säteilytasot ovat kaikkein korkeimpia. Toisaalta on myös tutkimuksia, joiden mukaan villieläimet kukoistavat lähes läpi koko suojavyöhykkeen.

Yksi esimerkki alueella hyvin menestyvästä lajista on susi. Tšernobylin sudet metsästävät peuroja ja kaloja. Riistakameroihin tallentuneissa kuvissa niiden on nähty syövän myös hedelmiä ihmisten hylkäämistä puutarhoista.

Vuonna 1998 suojavyöhykkeelle vapautettiin 30 villihevosen lauma. Kokeilun tavoitteena on vähentää maastopalojen riskiä. Erittäin uhanalainen, mongolialainen Przewalskinhevonen on sopeutunut uuteen ympäristöönsä ja jopa oppinut hakemaan suojaa ihmisten hylkäämistä rakennuksista.