Monte Carlon MM-rallista puhutaan vuodesta toiseen kilpailuna, jossa voi sattua lähestulkoon ihan mitä tahansa. Tuskin koskaan Montessa on kuitenkaan nähty mitään vastaavaa kuin 20 vuotta sitten, tammikuussa 2000.
Mitsubishillä ajanut Tommi Mäkinen oli uuteen vuosituhanteen lähdettäessä paitsi nelinkertainen hallitseva maailmanmestari myös yksi suosikeista voittamaan kauden 2000 MM-tittelin.
Mäkisen kovimmaksi haastajaksi povattiin edelliskaudella toiseksi sijoittunutta, kauden 1999 kahteen voittoon päättänyttä Subarun Richard Burnsia. Fordiltakin löytyi kivikova kaksikko, tuossa vaiheessa yhteensä kolme MM-titteliä ja 40 MM-rallivoittoa saavuttaneet Carlos Sainz ja Colin McRae.
Monteen tultaessa viivalla oli myös Peugeot, kesken kauden 1999 MM-sarjaan palannut ranskalaisvalmistaja. Ennen tätä Peugeot oli ollut 12 vuoden ajan sivussa MM-rallipoluilta, ja sillä oli nyt kovat piipussa.
Peugeot 206 WRC:n rattiin istutettiin samat miehet kuin edellisellä kaudella: ranskalaiset Gilles Panizzi ja Francois Delecour sekä suomalainen Marcus Grönholm. Niin Delecour kuin Panizzikin olivat todellisia asfalttitaitureita, mikä vain nostatti Peugeot'n odotuksia Montea silmällä pitäen. Grönhlm oli vasta opettelemassa kauden vaativimman kilpailun metkuja.
LUE MYÖS: Marcus Grönholmilla kävi vaikeiden vuosien jälkeen hillitön tuuri – tapaus Carlos Sainzin kanssa jäi pysyvästi mieleen: "Varmaan sekin on saanut kuulla"
Petollinen pakkanen
Mäkinen otti vuoden 2000 Montessa komennon heti torstai-iltana. Hän suorastaan murskasi muut avauspäivän kahdella viimeisellä pätkällä olemalla yli 20 sekuntia nopeampi kuin rallia vielä iltapäivällä johtanut Burns.
Panizzi oli kolmantena, puolen minuutin päässä Mäkisestä, mutta kaikki muut putosivat todella kauas. Neljäntenä olleen Sainzin ero kärkeen oli lähes kaksi minuuttia, viidentenä olleen Delecourin ero hieman yli kaksi minuuttia. Grönholm oli avauspäivän jälkeen kymmenes hävittyään Mäkiselle lähes kolme ja puoli minuuttia.
Kuljettajien vetäytyessä yötauolle lämpötila Etelä-Ranskan vuoristossa laski nollan alapuolelle, kolmeen neljään pakkasasteeseen.
Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja kauniina, mutta muutamissa huoltopilttuissa tunnelma oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen.
Toisena olleen Burnsin auto ei startannut. Mitä useammin sitä yritettiin, sitä selkeämmäksi Burnsille kävi, että kaikki oli turhaa. Edessä oli katkera keskeytys.
– Annamme Tommille ilmaiset 10 pistettä. Emme pysty taistelemaan, eikä ole ketään muutakaan, joka siihen pystyy. Tuollaista etua ei vain voi antaa, Burns tuskaili BBC:n haastattelussa.
Peugeot'n pahin painajainen
Vaikka Subarun pilttuu oli täynnä vakavia ilmeitä, heidän tilanteensa ei ollut mitään verrattuna Peugeot'n vastaavaan.
Myöskään Panizzin tai Delecourin autot eivät startanneet. Niitä ei saatu liikkeelle parc ferméstä. Grönholmin auto saatiin hetkeksi käyntiin, mutta lopulta sekin sammui.
– Yritin kolme kertaa, ja sitten se käynnistyi. Se kävi ehkä puolitoista minuuttia. Kierrokset olivat korkealla, ja sitten se sammui. En voinut tehdä mitään. Yritimme startata uudelleen, mutta kuului vain klik, klik, klik, Grönholm ihmetteli.
Peugeot oli Monte Carlossa ilman urheilujohtaja Jean Pierre Nicolas'n valvovaa silmää. Nicolas oli kotona toipumassa alavatsaan tehdystä leikkauksesta.
Mutta hänkään ei olisi voinut pelastaa tilannetta, jonka syy jäi täydeksi mysteeriksi.
– Autoja tuntuu olevan vaikea startata kylmissä olosuhteissa, mutta emme löytäneet mitään isompaa ongelmaa. Meidän täytyy ymmärtää, miksi tässä kävi näin. Ei täällä mikään arktinen lämpötila ole. Meidän täytyy löytää selitys, tallipäällikkö Corrado Provera sanoi BBC:lle.
Toinenkin skandaali
Yksi MM-rallihistorian suurimmista mysteereistä muutti rallin kulun täysin. Yhtäkkiä Mäkisen lähin uhkaaja oli lähes kahden minuutin päässä ollut Sainz.
Eivätkä skandaalit suinkaan siihen päättyneet.
FIA joutui perumaan perjantain ensimmäisen, rallin kuudennen ek:n, kun valtavat yleisömassat vaelsivat pikataipaleen varrella. Kisajärjestäjä väitti myöhemmin, että päätös ek:n perumisesta tehtiin liian nopeasti. Heidän mukaansa yleisö olisi kyllä väistänyt, jos autot olisi päästetty reitille normaalisti. Kaikki muut olivat toista mieltä.
– En ole koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä pätkällä, Sainz hämmästeli.
Mäkinen sai lopulta körötellä rauhassa toiseen Monte-voittoonsa, mutta hänkin myönsi, että kilpailusta katosi hohto, kun lähimmät uhkaajat joutuivat jättämään leikin kesken.
– Olisin halunnut kunnon taistelun. On kivempi ajaa, kun pitää keskittyä koko ajan. Silloin täytyy mennä niin lujaa kuin mahdollista. Tämä ei ollut enää edes hauskaa. Hidastelin välillä, ja keskittyminen karkasi välittömästi, Mäkinen sanoi perjantain päätteeksi.
Uskomatonta kyllä, Mäkinen ei voittanut loppukauden aikana ajetuista 13 osakilpailusta enää ainuttakaan, ja hän putosi MM-pisteissä viidennelle sijalle.
Peugeot sai suloisen koston. Grönholm saavutti heti seuraavassa, Ruotsissa ajetussa osakilpailussa uransa ensimmäisen MM-rallivoiton, ja kaikkiaan ykkössijoja tuli kauden mittaan neljä. Panizzi säesti ykkössijoilla Ranskan ja Italian asfalttikisoissa.
Grönholm vei kuljettajien mestaruuden viiden pisteen erolla Burnsiin, Peugeot löi Fordin valmistajien MM-taistelussa 20 pisteellä.
