Huomenta Suomi ohjelmassa keskusteltiin ikääntymisestä ja siihen liittyvästä keskustelukulttuurista.
Vanhustyön keskusliiton vuonna 2024 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen ikääntymiseen on ristiriitainen. Etenkin nuoret suhtautuvat vanhenemiseen jopa peläten, sanoo Tarja Siltanen Vanhustyön keskusliitolta.
Tutkimuksesta ilmeni, että ihmiset suhtautuvat vanhenemiseen henkilökohtaisella tasolla myönteisesti, mutta kokevat yhteiskunnan suhtautuvan siihen kielteisemmin.
Somevaikuttaja Jenni Rotonen sanoo tunnistavansa ilmiön, jossa nuoret pelkäävät vanhenemista. Vanhenemisen pelko näkyy esimerkiksi kauneusihanteissamme ja keskustelukulttuurissamme.
Rotonen nostaa esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton tutkimuksen tuloksen, jonka mukaan edes 80-vuotiaat eivät koe olevansa vanhoja.
– Miksi "vanha" sanalla on niin negatiivinen kaiku meidän kulttuurissamme?
Siltanen sanoo käyttämillämme termeillä olevan iso merkitys.
– Moni ei koe olevansa vanhus, ja sitten jos me puhumme vanhuksista, niin voi olla, että se viesti ei mene perille.
Lue myös: Yli 60-vuotiaat häpeävät ryppyjä, hiustenlähtöä ja "kaljamahaa"
Ikäopas toivoo yhteistyötä eri ikäisten välillä
Markku Ulmanen työskentelee ikäoppaana.
– Ikäoppaan tehtävänä on antaa kokemusneuvoja nuoremmille ja muille ikääntyville ihmisille, Ulmanen sanoo.
Ikäoppaat järjestävät myös muun muassa keskustelutilaisuuksia.
Ulmanen kokee vastakkainasettelun ongelmana puhuttaessa ikäihmisistä. Hänen mukaansa vanhukset tulisi nähdä muullakin tavalla kuin pelkkänä kulueränä.
– Ei ymmärretä sitä, että meillä on elämänkokemusta, jota voitaisiin hyödyntää puolin ja toisin.
Ulmanen uskoo yhteiskuntamme hyötyvän eri ikäisten ihmisten yhteistyöstä.
Tällaista yhteistyötä tehdään muun muassa vanhusten ystävätoiminnassa.
Rotonen on ollut mukana vanhusten ystävätoiminnassa jo yhdeksän vuoden ajan. Toiminta voi käytännössä olla esimerkiksi yhteinen lounashetki, jollaisella Rotonen käy viikoittain tapaamassa iäkästä ystäväänsä.
Siltasen mukaan nuorilla ja ikääntyneillä ei välttämättä ole yhteisiä luontaisia kohtaamispaikkoja, ja niitä tarvittaisiin enemmän.