Vuoden 1965 Miss Suomi Virpi Miettinen on sekä paistatellut ihailun kohteena rantaparatiiseissa että maannut kaikkensa menettäneenä tyrmässä. Hän on mennyt naimisiin ja eronnut neljästi, käyttänyt sekaisin alkoholia ja lääkkeitä, joutunut pahoinpidellyksi, menettänyt koko omaisuutensa, sairastanut syövän ja tullut uskoon. Nyt hänellä on unelma: muuttaa Toscanaan maalaamaan.
Vuonna 1991 Virpi Miettinen makasi pidätyssellissä. Hän oli joutunut tutkintavankeuteen, koska hänen ystävänsä olivat menneet omin luvin lainaamaan hänen autoaan ja käyttäneet sitä hasiksen kuljetukseen.
Virpi oli niin rikki, ettei pystynyt itkemään eikä nauramaan. Hän piirsi tyrmän seinään ristin.
– Se risti oli minun rukoukseni. Vastauksen siihen sain vuotta myöhemmin, Virpi sanoo.
Lensi ympäri maailmaa
Ennen tuota vastausta palataan vielä myöhempään aikaan: vuoteen 1963. Tuolloin porvoolaisen vaateliikkeen myyjätär pysäytti ohi kävelleen 16-vuotiaan Virpin ja pyysi tätä esittelemään liikkeen takkia Punaisen Ristin muotinäytökseen.
Äiti antoi luvan, ja seuraavaksi Virpi meni Vuorteen mannekiinikouluun. Koulun johtajatar Sanelma Vuorre ilmoitti hänet Miss Suomi -kilpailuun. Maan kauneimman kruunu laskettiin Virpin kutreille vuonna 1965, 18-vuotiaana.
Voiton seurauksena Virpi lennätettiin Miss Eurooppa -kilpailuun Nizzaan, Miss International Beauty -mittelöihin Rio de Janeiroon sekä Miss Universum -kisoihin Miami Beachille.
– Se oli jännittävää – eivät nuoret tytöt 1960-luvulla yleensä matkustaneet ympäri maailmaa. Lähtöselvitys Seutulan lentokentällä tehtiin parakin tapaisessa rakennuksessa, ja matkatavarapuntareiden näytöissä heiluivat viisarit. Kentällä seisoi vain yksi kone, joka odotti Atlantin yli matkustavia. Brasiliassa meitä missikokelaita taas kuljetettiin hotelleista kilpailuhalleille limusiineilla samalla, kun poliisit kulkivat pillit vinkuen edellä tietä raivaten, Virpi kuvailee kontrastia.
Virpi nousi kaikissa kolmessa kilpailussa ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Miss Universum -kisoissa hän jäi pisteen päähän voitosta.
– Se oli sillä tavalla hyvä asia, etten joutunut sitoutumaan tiukkaan yhden vuoden sopimukseen. Olin täysin vapaa aloittamaan mallin uran.
Ruokahalua poistavasta lääkkeestä alamäkeen
Virpi lähti mallin töiden perässä Wieniin ja Pariisiin. Noihin aikoihin muodin esikuvana pidettiin Twiggya, joka tunnettiin hoikkuudestaan.
– Chanelin muotihuoneellakaan ei saanut olla povea: olemattomatkin rinnat lytättiin päälle vedettävillä kureliiveillä niin, että haute couture -vaatteet laskeutuivat kauniisti päälle. Mallit alkoivat syödä ruokahalua poistavia lääkkeitä.
– 172-senttisenä minunkin oli vaikeaa pitää itseni vaatekoossa 34. Jos en olisi mahtunut sesongin vaatimiin mittoihin, työni olisivat loppuneet. Niinpä sain lääkäriltä reseptin Mirapront-nimiseen ruokahalua poistavaan lääkkeeseen.
Virpi söi lääkettä reseptin mukaan kahdeksan vuotta. Lopetettuaan hän ihmetteli, miksi alkoi voida huonosti.
– Silloin minulle selvisi, että lääke oli sisältänyt amfetamiinia. Koska en siitä luovuttuani saanut iltaisin unta, koin, että minun oli pakko alkaa ottaa toisia lääkkeitä nukahtaakseni. Kun sitten seuraavana päivänä osallistuin illallisille tai cocktailkutsuille, verenkierrossani oli edelleen lääkettä – ei tarvittu montaa viinilasillista tai drinkkiä, että sen ja alkoholin yhteisvaikutuksesta muistini kerta kaikkiaan katkesi. Alkoi tapahtua ikäviä asioita. Minusta tuli sekakäyttäjä.
Omaisuus valui nimikirjoitukseen
Välillä Virpi oli vuosia ilman alkoholia ja lääkkeitä. Mutta sitten tuli 1990-luvun lama ja paha romahdus.
– Liiketoimissaan omaisuutensa menettänyt pitkäaikainen seurustelukumppanini raahasi minut pankkiin, jossa hän ja pankinjohtaja henkisellä väkivallalla pakottivat minut takaamaan ison lainan.
– Koko elämäntyöni – 1,5 miljoonaa mummonmarkkaa – valui siihen yhteen nimikirjoitukseen. Menetin omaisuuteni kotia myöten ja jäin aivan puille paljaille. Pääsin velkasaneeraukseen vasta 20 vuoden päästä. Sitä ennen kaikki omaisuus, jota hankin, ulosmitattiin pankille, Virpi kertoo.
Kappale mursi
Taloudellisen katastrofin ja sitä seuranneiden tapahtumien myötä Virpi sortui uudestaan – putosi pohjalle, löysi itsensä vangittuna sellistä. Piirsi seinään ristin.
Selville vesille hän räpiköi noin vuotta myöhemmin kuusi viikkoa kestäneessä Naistenkartanon yksityisklinikan hoidossa. Kotiin lähtiessä ohjaajat vihjasivat, että Virpi voisi löytää itselleen rauhan jostakin seurakunnasta.
Virpi alkoi käydä Tuomasmessuissa Mikael Agricolan kirkossa. Muutaman kerran jälkeen vastaus siihen rukoukseen, jonka hän oli lausunut pidätyssellin seinälle piirtämänsä ristin muodossa, tuli.
– Olin palaamassa takaisin paikoilleni ehtoolliselta, kun valtavan suuri orkesteri alkoi soittaa kappaletta Olen särkynyt saviruukku. Se mursi minut. Tunsin tulevani jonkin yliluonnollisen rakkauden ympäröimäksi. Kuulin, kuinka minulle puhuttiin henkeen, että syntini on sovitettu puolestani. Se oli hyvin väkevä kokemus.
Kiertää evankelistana
Virpin elämä muuttui uskoontulon myötä radikaalisti.
– Pääsin eroon tupakasta, päihteistä – kaikesta, mikä minua oli sitonut. Sain rauhan sydämeeni. Vaikka olin päihtyneenä munannut itseäni oikein urakalla, ymmärsin saaneeni sen häpeänkin anteeksi.
Nyt Virpi on kiertänyt Suomea 20 vuotta evankelistana.
– Koen toimivani Jumalan työhanskoina. Rukoilen sairaiden puolesta, mutta toki Jumala itse valitsee, kenet parantaa. Olen nähnyt aivan yliluonnollisia asioita tapahtuvan tällä tavalla, Virpi sanoo.
Syöpä vei voimat vuosiksi
Virpi kertoo selvinneensä uskon avulla myös rintasyövästä, johon hän itse sairastui 2000-luvun alussa.
– Olin juuri matkalla ulkomaille, kun kännykkääni tuli viesti, että minun pitää palata Suomeen pitkäneulatutkimuksiin. Mammografiassa oli havaittu jotain epäilyttävää.
Syöpä todettiin pahanlaatuiseksi, ja Virpiä alettiin heti hoitaa.
– Pääsin leikkaukseen vuoden 2002 joulukuussa. Seuraavana keväänä ajoin 25 kertaa Porvoosta Meilahteen saamaan sädehoitoa. Syöpä taltutettiin, mutta kesti viisi vuotta, että voimani palasivat. Kuolemaa en uskoni takia pelännyt missään vaiheessa.
Uskoo Siihen Oikeaan
Virpi on kokenut elämänsä aikana myös neljä avioeroa.
– Liitot kaatuivat siihen, että jouduin mallin töiden takia olemaan kuukausikaupalla poissa kotoa.
Vaikka Virpiä on muissa seurustelusuhteissa myös pahoinpidelty, hän uskoo edelleen Siihen Oikeaan.
– Jumala on luonut senkin miehen, joka minulle kuuluu, mutta minä en ole häntä löytänyt. Nyt täytettyäni 67 vuotta sillä ei enää ole niin paljon merkitystäkään. Olen oppinut hyvin elämään itseni kanssa.
– Välillä olisi kyllä kieltämättä ihan mukavaa jakaa arkea, matkustella ja käydä syömässä sekä teatterissa samanhenkisen ihmisen kanssa. Hynttyitä en välttämättä enää laittaisi yhteen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä.
Parasta aikaa juuri nyt
Nyt Virpi elää köyhyysrajan alapuolella, vajaalla 800 eurolla kuussa.
– Koska mallin töitä ei aikoinaan pidetty työnä vaan harrastuksena, minulle ei kertynyt niiltä vuosilta eläkettä. Pärjään myymällä tauluja ja käymällä seurakuntien naisten illoissa puhumassa. Lisäksi kerään matkoiltani tavaraa, jota kunnostan ja myyn kotikirppiksellä eteenpäin.
Virpi ei kadu elämässään mitään.
– Vaikka välillä on ollut rankkaa, ilman niitä kokemuksia minulla ei olisi sellaista elämänpussia, josta pystyn tänäkin päivänä ammentamaan puhuessani naisten illoissa. Kaikki surulliset elämänvaiheeni ovat kääntyneet voitoksi. En katso ketään nenänvartta pitkin, vaan ymmärrän murheistaan uskoutuvia. Sitä paitsi, suurin osa elämästäni on kuitenkin ollut hyvää.
– Parasta aikaa elämässäni elän juuri nyt. Saan toteuttaa haavettani: maalata tauluja öljyväreillä. Ensi heinäkuussa pidän joka sunnuntai taidenäyttelyä Hyvinkään Myllykylässä Koskenmaan Kartanon Kulttuurikeskuksessa. Erityisen onnelliseksi minut tekee se, että pääsen viettämään aikaa Kangasalan kesäidylliini. Siellä maalaan, hoidan puutarhaa ja kuuntelen, kun koski kuohuu. Unelmani on, että vielä joku päivä voisin vuokrata mukavan talon Italiasta ja päästä Toscanaan maalaamaan.
Studio55.fi/Piia Simola
Virpi Miettinen: Television mallikisoissa rumaa kielenkäyttöä
Miksi Suomessa ei ole vielä seniorimissikisoja, Eino Makunen?