Minna Craucher valehteli tiensä Suomen seurapiireihin – köyhä pikkurikollinen kiristi miehiä sikiöllä

Minna Craucher teeskenteli olevansa rikas saksalainen perijätär, vaikka eli todellisuudessa köyhän pikkurikollisen elämää ja ryhtyi myöhemmin äärioikeistolaisen lapuanliikkeen kannattajaksi. 

Maria Petterssonin uutuuskirja Suomen historian jännät naiset kertoo kutkuttavia tarinoita erikoisista naisista Suomen historiassa. Naiset ovat jääneet taka-alalla historian kirjoissa, ja Petterssonin teos tekee oikeutta kummallisimmille tarinoille aina selvänäkijöistä sirkustaiteilijoihin, pikkurikollisiin ja poliittisiin naissotilaisiin.

Yksi heistä on vuonna 1891 syntynyt Minna Craucher, oikealta nimeltään Maria Lindell. Henkikirjoissa Craucher oli merkitty irtolaiseksi. Hän kasvoi köyhässä perheessä ja kävi satunnaisesti kiertokoulua.

Kasvettuaan täysi-ikäiseksi Craucher teki seksityötä ja varasteli. Hän ei kyennyt maksamaan sakkojaan, ja joutui ensimmäistä kertaa vankilaan jo nuorena.

Vuonna 1917 Craucheria uhkasi toista kertaa elämässään vankila. Cracuher oli jäänyt asunnottomaksi, ja majoittui matkustajakotiin. Hän varasti siellä samaisessa matkustajakodissa yöpyneen Venäjän laivaston upseerin pistoolin. Hän jäi kiinni – mutta Craucherilla oli kuitenkin onnea matkassa, sillä Venäjän väliaikainen hallitus armahti joukon vankeja, mukaan lukien Craucherin.

Elätti itsensä seksityöllä, kunnes joutui vankilaan

Craucher vietti seuraavat kuukaudet Emma Mäkisen suojelukodissa langenneille naisille ja orpolapsille. Hän sairasti tuberkuloosin, ja toivuttuaan työskenteli hierojana ja lääkintävoimistelijana. Hän saattoi jatkaa seksityön tekemistä, mikä ei tuohon aikaan ollut harvinainen tulonlähde naiselle. Joulukuussa 1919 heilahti kuitenkin jälleen häkki.

Craucher oli varastanut vuokraemännältään tekstiilejä ja myynyt niitä eteenpäin.

– Eikö todellakaan löydy, mitään laki pykälää henkilölle joilla on huoneita, joilla he voivat kiskoa niin hirveitä summia, että asuntopulassa olevat ihmiset ovat pakoitetut, uhraamaan kaiken ansionsa vuokraan ja vielä lisäksi joutua monenlaisia alentavia tekoja tekemään, Craucher valitti kirjeessään raastuvanoikeudelle.

Taparikollisesta patologisesta valehtelijasta saksalaiseksi perijättäreksi

Köyhyys ja korkeat vuokrat kenties pakottivat Craucherin taparikollisuuteen. Vankilan virkailijat kuitenkin ovat kirjoittaneet, että Craucher valehteli jatkuvasti, jopa patologisesti ilman syytä. Hän valehteli nimestään, ammatistaan ja iästään tilanteissa, joissa oli selvää, että hän tulisi jäämään kiinni.

Vuonna 1914 hän kehitti nimensä Minna Craucher ja merkitsi sairalaanan potilaspöytäkirjaan olevansa puoliksi saksalainen. Hän väitti isänsä olevan saksalainen insinööri Valdemar Teodor Craucher. Todellinen sukunimi oli Lindell, eikä hänessä ollut tippaakaan saksalaista verta.

Varakkaan perijättären identiteetti näytti kuitenkin purevan – Craucher sai työpaikan tehtaanjohtajan aatelisperhe von Schantzin lastenhoitajana. Craucher jopa matkusti Saksaan perheen mukana, ja oppi varakkaiden ihmisten tavoille. Saksasta palattuaan hän kaupitteli mukanaan tuomaa kosmetiikkaa, parfyymeja ja saippuaa valehdellen tuottojen menevän hyväntekeväisyyteen. Tarkoitus oli päästä kaupungin seurapiireihin.

Hän onnistuikin vakiinnuttamaan asemansa seurapiireissä. Hän tutustui muun muassa Eino Leinoon ja silloiseen Suomen Kuvalehden päätoimittajaan Leonard Maurits Viherjuureen. Seurapiirit mahdollistivat toimeentulon ja ystäviä. Craucher pyrki antamaan vaikutelman, että hän tunsi kaikki tärkeimmät ihmiset. Supliikin ulosantinsa ja salamyhkäisen taustansa vuoksi nainen herätti kiinnostusta. Myös lompakko lihavoitui.

Epämääräisiä asioita alkoi kuitenkin ilmetä. Craucher kaiverrutti hopeiseen savukerasiaan nimet, joissa oli kirjoitusvirheitä. Lehtimiehen rouva muisti nähneensä naisen vapautuneiden vankien asuntolassa.

Jotkut pitivät värikästä taustaa vain virkistävänä.

Kiristi miehiä sikiöllä

Omituisin seikka Craucherin historiassa lienee kuitenkin sikiöillä kiristys. Craucherilla oli hallussaan purkitettu sikiö. Epäselvää on, oliko se hänen omansa. Craucherille oltiin tehty abortti vuonna 1926.

Hän väitti sikiötä milloinkin kenen miehen alkuun saamaksi ja lähettävänsä sen miehen vanhemmille, jollei mies maksaisi Craucherille rahaa. Tunnetuin kiristys lienee kirjailija Olavi Paavolaa kohtaan. Mika Waltari kirjoitti Paavolan kanssa teoksen Valtatiet, jonka julkaisujuhlia Waltari kuvaa seuraavanlaisesti:

– Minna Craucher oli kuullut tästä tilaisuudesta ja lähetti sinne valkoisen syreenin, jonka osoitekortissa luki, että kukan juurelle oli kätketty lahja Olaville. Olavi kaiveli syreenin multaa ja löysi sieltä sikiön. Minna Craucher väitti kirjeessään, että hän oli tehnyt abortin, ja että sikiö oli Olavin lapsi. Myöhemmin Minna Craucher tapansa mukaan liioitellen väitti minulle, että hän olisi saanut jopa kaksoset.

Siirtyi kannattamaan äärioikeistolaista lapuanliikkeettä

Seurapiirielämän hiivuttua Craucher löysi uuden kutsumuksen elämässään, nimittäin äärioikeistolaisen lapuanliikkeen. Hänellä ei uskottu olevan todellista yhteiskunnallista intohimoa, vaan ennemminkin seikkailu ja jännittävät uudet ihmiset, kuten upseerit, vetosivat häneen.

Craucher kuoli 40-vuotiaana ystävänsä Olavi Runolinnan ammuttua häntä salakapakassa päähän.

Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki kirjoitti murhan jälkeen:

– Craucher oli vain häikäilemätön blufferska ja bonfångerska [bluffaajanainen ja huijari], joka nautti rajusti saadessaan mainetta: jos sielu on kuolematon, nauttii C. nyt taivaallista riemua tästä mainostuksesta.

Lähde ja sitaatit: Maria Pettersson – Suomen historian jännät naiset. Atena Kustannus, 2022. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja