Saksalaismiehen vanha diesel-Mersu on niellyt autobahnia jo miljoonan kilometrin edestä. Hän on pitänyt tarkkaa kirjaa jokaisesta autoon ikinä pistämästään sentistä.
Elettiin vuotta 1992. Kun Michael Nickl pääsi viimein eroon opintolainastaan, päätti hän ostaa uuden auton työnantajaltaan. Mercedes-Benzillä työskennellyt Nickl päätyi W124-koriseen karvalakkimallin 200 D:hen, josta hän maksoi hieman yli 40 000 silloista D-markkaa. Hän suunnitteli myyvänsä henkilökuntahintaan ostamansa auton vuoden päästä eteenpäin pienellä voitolla, mutta toisin kävi.
Vuonna 1993 dieselautojen hinnat romahtivat, kun ensimmäiset epäilykset niiden päästöjen haitallisuudesta tulivat julkisuuteen. Nickl päätti pitää autonsa ja edelleen saksalaisjätin palveluksessa työskentelevä mies ajaa yhä samalla autolla.
Kun katsoo reilusti ruostetta kerännyttä nokivasaraa, ei voi olla huomaamatta, ettei Nickl ole automies, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa silmäteränsä puunaamiseen.
– Minulle auto on käyttötavara. En edes pese sitä kovin usein, Nickl kertoo.
55-vuotias Nickl ei ole joutunut tekemään autolle suurta remonttia kuin kerran. Marraskuussa 2003, kun autolla oli ajettu 445 000 kilometriä, jätti auto ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran tielle kytkimen hajottua. Seuraavana vuonna hän ajoi toisen auton perään, mutta sai etupuskuria lukuunottamatta kaikki tarvittavat varaosat romuttamolta.
Nickl kertoo ajavansa vuodessa noin 42 000 kilometriä. Hän on ensimmäisestä päivästä lähtien pitänyt tarkkaa kirjaa auton kustannuksista. Tällä hetkellä hän on käyttänyt polttoaineeseen 53 786 euroa ja yleiseen ylläpitoon ja kunnostuksiin 58 563 euroa. Yhteensä auto on hankintansa jälkeen rasittanut miehen lompakkoa 112 349 eurolla.
***
1:00
