Hyvin suuri osa eurooppalaisista uskoo, että eurokriisin aiheutti Kreikka. Siellä sekä valtio että kansalaiset hassasivat lainat kaikkeen turhaan, virkamiehet saivat ihme-etuja ja eläkkeelle päästiin 50-vuotiaana.
Osa syytöksistä on totta. Kreikka ei ollut euroalueen mallioppilas. Sen sijaan Irlanti ja Espanja sekä tietyin varauksin myös Portugali olivat lähestulkoon kaikilla mittareilla vastuullisia toimijoita. Kriisi levisi silti myös niihin.
Euroalueen reunamaiden ongelmat johtuvat Saksan, Ranskan, Benelux-maiden, Itävallan ja Suomen sijoittajien halusta laittaa rahansa Etelä-Eurooppaan ja Irlantiin.
Se oli vuosia hyvin edullinen ratkaisu kaikkien kannalta, mutta kun kriisi tuli, vahvat maat yrittivät päästä kuin koira veräjästä. Näin väittää taloustieteilijä Kash Mansori The New Republic -lehden artikkelissaan ja The Street Light -blogissaan.
Järjestelmän ongelmat ajoivat Etelä-Euroopan kriisiin
Mansori sanoo, että velkakriisiin ajautuneet maat eivät olisi voineet tehdä juuri mitään välttääkseen kriisin. Euron ongelmat leivottiin valuuttaunionin sisään heti sitä perustettaessa.
Euron käyttöönotto teki Euroopan reuna-alueista mielenkiintoisia ja houkuttelevia sijoituskohteita. Tämä aiheutti valtavan sijoitusbuumin kaikkiin nyt kriisissä oleviin maihin. Samalla tavalla NAFTA-säädösten käyttöönotto sai pääomat virtaamaan Yhdysvalloista Meksikoon 1990-luvulla. Mansori muistuttaa, että teoriassa tällainen sijoitusbuumi on hyvä asia. Se on yksi tärkeä osa yhteisen talousalueen yhdentymistä.
Sijoitusbuumit ovat kuitenkin kuuluisia siitä, että ne ovat alttiita sijoittajien oikuille. Buumi saattaa loppua yhtä nopeasti kuin se alkoi. Nopea siirros alijäämäisestä kauppataseesta tasapainoiseen tai vähän ylijäämäiseen kauppataseeseen tarkoittaa yleensä rajua yksityisen kulutuksen pienenemistä, luottohanojen sulkeutumista ja kaikkea muuta taloudelliselle toimeliaisuudelle ikävää.
Tämä äkillinen pääomavirtojen tyrehtyminen on se, mikä aiheutti finanssikriisin niin Meksikossa kuin Etelä-Euroopassa. Taloustieteilijä Rüdiger Dornbusch sanoi aikoinaan Meksikon kriisistä, että "ei se ole vauhti joka tappaa, vaan äkillinen pysähdys".
