Mikä todella aiheutti eurokriisin? Saksa, Ranska ja Suomi!

Hyvin suuri osa eurooppalaisista uskoo, että eurokriisin aiheutti Kreikka. Siellä sekä valtio että kansalaiset hassasivat lainat kaikkeen turhaan, virkamiehet saivat ihme-etuja ja eläkkeelle päästiin 50-vuotiaana.

Osa syytöksistä on totta. Kreikka ei ollut euroalueen mallioppilas. Sen sijaan Irlanti ja Espanja sekä tietyin varauksin myös Portugali olivat lähestulkoon kaikilla mittareilla vastuullisia toimijoita. Kriisi levisi silti myös niihin.

Euroalueen reunamaiden ongelmat johtuvat Saksan, Ranskan, Benelux-maiden, Itävallan ja Suomen sijoittajien halusta laittaa rahansa Etelä-Eurooppaan ja Irlantiin.

Se oli vuosia hyvin edullinen ratkaisu kaikkien kannalta, mutta kun kriisi tuli, vahvat maat yrittivät päästä kuin koira veräjästä. Näin väittää taloustieteilijä Kash Mansori The New Republic -lehden artikkelissaan ja The Street Light -blogissaan.

Järjestelmän ongelmat ajoivat Etelä-Euroopan kriisiin

Mansori sanoo, että velkakriisiin ajautuneet maat eivät olisi voineet tehdä juuri mitään välttääkseen kriisin. Euron ongelmat leivottiin valuuttaunionin sisään heti sitä perustettaessa.

Euron käyttöönotto teki Euroopan reuna-alueista mielenkiintoisia ja houkuttelevia sijoituskohteita. Tämä aiheutti valtavan sijoitusbuumin kaikkiin nyt kriisissä oleviin maihin. Samalla tavalla NAFTA-säädösten käyttöönotto sai pääomat virtaamaan Yhdysvalloista Meksikoon 1990-luvulla. Mansori muistuttaa, että teoriassa tällainen sijoitusbuumi on hyvä asia. Se on yksi tärkeä osa yhteisen talousalueen yhdentymistä.

Sijoitusbuumit ovat kuitenkin kuuluisia siitä, että ne ovat alttiita sijoittajien oikuille. Buumi saattaa loppua yhtä nopeasti kuin se alkoi. Nopea siirros alijäämäisestä kauppataseesta tasapainoiseen tai vähän ylijäämäiseen kauppataseeseen tarkoittaa yleensä rajua yksityisen kulutuksen pienenemistä, luottohanojen sulkeutumista ja kaikkea muuta taloudelliselle toimeliaisuudelle ikävää.

Tämä äkillinen pääomavirtojen tyrehtyminen on se, mikä aiheutti finanssikriisin niin Meksikossa kuin Etelä-Euroopassa. Taloustieteilijä Rüdiger Dornbusch sanoi aikoinaan Meksikon kriisistä, että "ei se ole vauhti joka tappaa, vaan äkillinen pysähdys".

Mansorin mielestä tärkein opetus "äkillisistä pysähdyksistä" kirjoitetuista tieteellisistä teksteistä on, että tämäntyyppinen kriisi voi iskeä myös taloudestaan huolta pitäneisiin maihin.

Kauppataseen alijäämä hyvä merkki kriisialttiudesta

Vuosien 2000-2007 aikana kauppataseen alijäämät olivat euroalueen suurimmat nyt kriisissä olevissa maissa. Portugalin keskiarvo noilta kahdeksalta vuodelta on 9,4 prosentin kauppataseen alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kreikan keskiarvo on 8,4 prosenttia, Espanjan 5,4 ja Irlannin 1,8.

Samana aikana alijäämäinen budjetti näistä maista oli vain Kreikalla ja Portugalilla.

Kaikissa neljässä maassa kauppataseen alijäämä kasvoi merkittävästi euron käyttöönoton jälkeen. Se on kiistämätön todiste sijoitusbuumista. Tässä ei sinänsä ole mitään kummallista, sillä juuri tätä euron käyttöönoton kannattajat halusivat, odottivat ja käyttivät europrojektin myyntivalttina, sanoo Mansori.

Pääoma virtasi euroalueen vahvoista maista heikompiin maihin, sillä siellä oli paljon käyttämättömiä bisnesmahdollisuuksia ja suuret tuotto-odotukset.

Euroalueen reunamailla oli Mansorin argumentoinnin mukaan finanssikriisin alkaessa vuonna 2008 vastassa niin suuria ulkopuolisia voimia, etteivät maat mahtaneet niille mitään. Valtava sijoitusbuumi loppui kuin seinään. Sitä ennen buumi oli ehtinyt aiheuttaa kaikissa kriisimaissa suuren inflaation ja inflaatio puolestaan kilpailukyvyn menetyksen.

Eurokriisin syynä ei ollut reunamaiden vastuuton käytös, vaan valuuttaunionin rakenteelliset ongelmat, joita vahvat maat ja niiden sijoittajat käyttivät surutta hyväkseen.

Kuka maksaa laskun?

Mansorin mielestä kriisin todellisten syiden selvittäminen asettaa myös pelastusoperaatiot uuteen valoon.

Ensimmäinen seuraus on, että Etelä-Euroopan syyllistämisen täytyy loppua. Monet vastustavat euron pelastuspaketteja moraalikadon argumentilla: jos Kreikka, Portugali ja muut pelastetaan nyt, se vain lisää niiden todennäköisyyttä käyttäytyä vastuuttomasti myöhemmin.

Jos kriisin kuitenkin aiheutti järjestelmä itse, ei ongelmiin joutuneita maita voida syyttää vastuuttomuudesta. Kreikka olisi joutunut sijoitusbuumin kanssa ongelmiin joka tapauksessa, vaikka se olisi elänyt kuinka vastuullisesti tahansa.

Toinen seuraus on, että säästöpaketeista ei ole apua. Säästäminen laman aikana tekee velan maksamisesta entistä vaikeampaa, niin kuin Kreikan esimerkki on jo osoittanut.

Kaikkein tärkein syy säästöpakettien vastustamiselle on kuitenkin sama kuin syyllistämisen lopettamisella. Kriisi ei ollut reunamaiden vika, joten kriisin laskua ei saa jättää vain niiden maksettavaksi.

Höylätyt budjetit, mateleva talouskasvu ja vuosien kurjuus reunamaissa eivät ole oikein, sillä eurosta on ollut hyötyä tasapuolisesti kaikille.

Vahvojen euromaiden sijoittajat ottivat kaiken irti reunamaiden tarjoamista bisnesmahdollisuuksista ja korkeista tuotoista ennen kriisiä. Vahvat maat pystyivät vuosia pitämään yllä vaihtotaseen ylijäämiä ja täten suurempaa vientiä. Tästä kuuluu kiitos euroalueen reunamaille, jotka ottivat sijoitukset auliisti vastaan. Euroalueen maat käyvät kauppaa lähinnä keskenään.

Vastuu jaettava tasapuolisesti

Mansori vaatii, että Saksan, Ranskan, Hollannin, Suomen ja muiden vahvojen maiden ja niiden sijoittajien ja pankkien tulee ottaa kriisistä yhtä suuri vastuu kuin ongelmissa olevien maiden ja niiden instituutioiden.

Nyt eurojärjestelmän riskit ja laskut ovat kantaneet kriisissä olevat maat. Sijoitusbuumin loppuminen oli niille katastrofaalista, mutta vahvoille maille sillä ei ollut kovin suurta merkitystä. Kreikka, Portugali, Irlanti ja Espanja ottivat koko euron riskit kontolleen. On oikeus ja kohtuus, että vahvat maat tulevat apuun.

Tänään aamulla Euroopan johtajien hyväksymä uusi pelastuspakettikokonaisuus on yksi askel oikeaan suuntaan ja vastuun jakamiseen, mutta täysin riittämätön kriisin ratkaisemiseen, sanoo Wolfgang Münchau Financial Timesin blogissaan.

Ulkomaisten asiantuntijoiden ehdotuksista eurokriisin ratkaisemiseksi ilmestyy laajempi juttu myöhemmin tänään.

Lue myös:

    Uusimmat