Elämä voi muuttaa suuntaa arvaamatta. Sen oppi jyväskyläläinen Sirpa Yksjärvi, joka sairastui melanoomaan yhdeksän vuotta sitten.
Kun Yksjärvi meni poistattamaan luomea, hän ei osannut kuvitella, että siitä käynnistyisi vuosien sairaalarumba, joka tulisi romuttamaan terveyden lisäksi myös avioliiton. Luomi oli ollut pakarassa niin pitkään kuin Yksjärvi muisti, eikä lääkärikään ollut siitä huolestunut. Puoliso oli ainoa, joka oli huolissaan tummuneesta ja pikkurillin pään kokoiseksi kasvaneesta luomesta. Puolison kannustama Yksjärvi suuntasi luomen poistoon keväällä 2011.
Kaksi päivää operaatiosta Yksjärvi sai lääkäriltä soiton. Häntä pyydettiin pikaisesti työterveyteen.
– Tiesin heti, kun he pyysivät minua takaisin, että mistä on kyse. Siellä lääkäri kertoi, että minulla on melanooma.
Yksjärvi ei osannut olla tilanteesta huolissaan. Hän kuvailee, että nuori lääkäri otti asian vakavammin kuin hän.
– En usko, että tämä lääkäri oli kerennyt montaa huonoa uutista vielä urallaan kertoa.
Yksjärvi alkoi totutella ajatukseen melanoomasta, jota pidetään usein sellaisten vaaleaihoisten sairautena, jotka ovat nauttineet auringosta palamiseen asti. Yksjärvi ei kuitenkaan kuulunut oman ihonsa käristäjiin.
Yksjärveltä leikattiin lisää kudosta pois luomen poistokohdasta. Samalla poistettiin vartijaimusolmukkeet. Kun yhdestä vartijaimusolmukkeessa löytyi etäpesäke, vasemmasta nivusesta leikattiin kaikki imusolmukkeet.
– En osannut olla huolissani. Minun mielikuvani melanoomasta oli se se, että leikkaamalla se häviää. Ja nythän se oli leikattu.
Aluksi näyttikin siltä, että syöpä on selätetty. Vuoden päästä Yksjärven huomio kiinnittyi leikkausarven päälle kasvaneeseen pattiin. Syöpä oli levinnyt edelleen.
– Syöpää löytyi pehmytkudoksesta. Silloin vasta tajusin, että eihän tämä ollutkaan tässä.
"Oli mahdotonta ajatella itseään elossa"
Yksjärvellä aloitettiin rankat hoidot. Vasenta nivusta sädetettiin viiden viikon ajan. Kun oli oikean nivusen vuoro, sädehoito lopetettiin hyödyttömänä. Pian kävi ilmi, että lääkkeetkään eivät saaneet pidäteltyä syöpää. Leikkauksiakin oli niin monta, ettei Yksjärvi ole itsekään pysynyt laskuissa mukana. Samalla kun syöpä jatkoi leviämistään Yksjärven kehossa, menetti hän otteensa elämään. Neljän pienen lapsen äidin elämänhalu oli poissa.
Yksjärvi ei pystynyt enää opiskelemaan, eikä työnteostakaan tullut mitään. Vaikka perheenäitiä pelotti tulevaisuus, häntä hävetti samalla oma voimattomuus. Interferonihoito painoi jo painunutta mieltä yhä alemmas.
– Lääkitysten aikana olin väsynyt ja ärtynyt. En jaksanut tehdä yhtään mitään. En pystynyt olemaan lapsien kanssa. Onneksi mies hoiti kotitaloutemme kokonaan.
Kun syöpä jatkoi leviämistään, Yksjärven mieli täyttyi itsetuhoisilla ajatuksilla.
– Oli mahdotonta ajatella tulevaisuutta tai itseään elossa, kun koko ajan tuli huonoja uutisia. Oli pakko pohtia, mitä tapahtuu, jos kuolen.
Yksjärven avioliitto ajautui kriisiin hoitojen aikana, ja pari päätti lopulta erota. Koska Yksjärvi oli hoitojen vuoksi huonossa kunnossa, ex-aviopari päätti, että isästä tulee lapsien lähivanhempi. Parin päätös ei miellyttänyt kaikkia.
– Sain kuulla sellaisia puheita, että olen hylännyt lapseni. Itsekin ajattelin tuolloin niin, sillä enhän minä pystynyt heistä pitämään huolta.
Unelmat on elettävä tänään
Yksjärven pulssi oli jälleen pilvissä. Kohta lääkäri kertoisi, onko nivusesta leikatusta etäpesäkkeestä löydetty syöpäsoluja. Jos syöpää löytyisi, edessä olisi viimeinen toivo: sytostaattihoidot. Tällä kertaa huoneessa odotti iloisia uutisia. Odotusten vastaisesti lääkäri kertoi, että etäpesäkkeestä ei löytynyt syöpää.
– Ei sitä osata sanoa, mikä on ollut se tekijä, joka sen on pysäyttänyt vai onko elimistö alkanut estää leviämistä.
Nyt Yksjärvi on elänyt syövästä vapaata elämää jo vuosia. Hän on löytänyt rinnalleen uuden kumppanin ja opetellut elämään epävarmuuden kanssa.
– Vaikka en pelkää sitä, että kuolisin tänään tai huomenna, en halua lykätä unelmiani, sillä yhtäkkiä voikin käydä niin, että niitä ei kerkeä toteuttamaan.
Yksjärvi sanoo, että syöpä opetti häntä ajattelemaan enemmän itseään ja unelmiaan. Hän on hyväksynyt sen, että syöpä saattaa vielä uusiutua, vaikkakin se on ollut poissa jo vuosia.
– En pelkää syövän uusiutumista, sillä muuten en voisi elää. Tämän asian kanssa eletään ja ollaan.
Ennen syöpähoitoja Yksjärvi ei ollut juurikaan matkustellut. Nyt hän pyrkii vuosittain käymään ulkomailla.
