Maria Veitola ei uskonut elävänsä keski-ikäiseksi – nauttii nyt elämästä täysin rinnoin: "Hillitön vimma kehittyä"

– Kiitin toimivaa kehoani, jotta sain hiihtää. Kiitin kasvaimesta ja koronasta parantuneita keuhkojani, jotta jaksoin hengittää. Luminen maisema oli niin kaunis. Luonto hiljainen. Oli turvallista hiihtää metsän hiljaisessa viisaudessa. Nautin hiihtomajalla matkan puolivälissä tuoreen munkin ja join vissyn, eikä minulla ollut kiire mihinkään.

Lue myös: Maria Veitola kertoo rajuista koronaoireistaan – "Sydän hakkaa hulluna, on rytmihäiriöitä, vaikka ei muuta tee kuin makaa sängyssä"

Veitolan suvun juuret sijaitsevat Karjalassa ja Savossa. Hiihdon aikana myös hänen isovanhempiensa sotakokemukset nousivat mieleen.

– Osa joutui jättämään kotinsa evakon ajaksi, osa pysyvästi Venäjän vallatessa maat. Kodin lisäksi sodan jalkoihin jäi monta sukulaista ja ystävää. Kaikki eivät toipuneet sotatraumoistaan koskaan, niin kuin rakas, edesmennyt ukkini, joka puhui sotakokemuksistaan lakkaamatta ja itki. Hän teki niin kuin moni: hukutti murheensa viinaan ja lääkkeisiin. Voi ukki.

Veitolan mukaan isovanhempien sotakokemukset kulkevat myös hänessä ja perimässä.

– Tänään kiitän taas. Terveydestä, turvallisesta kodista, hengittämisestä, tukiverkostoista ja hyvistä ystävistä. Katson sinistä taivasta, halaan lastani, silitän kissaa. Vaikka tuntuisi miltä, etsin läheltäni hyvän ja pysähdyn sen ääreen. Yritä niin, sinäkin.