Ukrainassa taistelleet Mark Gubar ja Harri Väisänen kertovat pystyneensä käsittelemään sodan rankimpia puolia vasta kotiinpaluun jälkeen.
Suomalaiset Mark Gubar ja Harri Väisänen kertovat tuoreessa Näkymätön vihollinen -dokumentissa poikkeuksellisen avoimesti kokemuksistaan vapaaehtoistaistelijoina Ukrainan sodassa.
He valottavat myös sitä, miten rankkaa arkeen palaaminen on ja päästävät kamerat mukaan terapiahuoneeseen.
Gubar ja Väisänen lähtivät Ukrainaan vuonna 2022. Väisästä motivoi auttamisen halu, Gubarilla iso tekijä olivat ukrainalaiset sukujuuret.
Molemmat kertoivat Viiden jälkeen -ohjelmassa haluavansa puhua kokemuksistaan avoimesti, koska se voi myös auttaa muita.
"Sitä vaan toimii"
Mark Gubar kertoo olleensa pitkään turta sen jälkeen, kun palasi Suomeen.
– Sotimiseen jää ikään kuin koukkuun. Se adrenaliinin määrä, ja kaikki. Siellä saa tientynlaisen merkityksen, ja silloin ei ajattele kuolemaa tai miten itselle tulee käymään. Sitä vaan toimii.
– Siellä on aseveljeys ja hyvät hetket. Omalla tavallaan se on huoletonta. Kun tänne (Suomeen) tulee, ei löydäkään omaa paikkaansa, Gubar kertoi kokemuksistaan.
Harri Väisänen sanoo traumaattisinta olleen rintamakavereitten kuolema ja ero omasta lapsesta.
– Kavereitten menetykset, ja aika minkä on ollut omasta lapsesta erossa [ovat olleet traumaattisimpia kokemuksia]. Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitähän sitä oikein on ajatellut – että pienen tytön isä lähtee sotimaan. Siitä olen kantanut syyllisyyttä, Väisänen sanoi.
Suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden määrästä Ukrainassa liikkuu vain arvioita: julkisuudessa on puhuttu kymmenistä vapaaehtoisista.