Manulinpennut toivat ilon Korkeasaareen – kissanristiäisten kohtalo vielä auki

– Viime vuonna ei tullut pentuja, joten olimme erityisen iloisia, että tänä vuonna onnistui ja tuli kolme!

Korkeasaari on osa manulien suojeluun osallistuvaa eläintarhojen verkostoa.

– Manuli on aika huonosti tunnettu laji. Se on hyvin monen maan alueella elävä, ja sen elinalue on aika pirstaloitunutta, Lahtinen jatkaa.

Manuli ei ole tällä hetkellä uhanalainen, mutta villi luonto alkaa hänen mukaansa olla ahdingossa. Siksi on tärkeää, että on myös tarhakantaa.

– Jos tulee tarve luontoonpalautuksille, meillä on eläimiä, joita palauttaa eri suojeluhankkeisiin.

Tämän manulipariskunnan tuore pentue on järjestyksessään kolmas.

– Ensin syntyi Prinsessa, joka on Prahan eläintarhassa. Sitten syntyi kaksi poikaa, jotka ovat Nordens Arkissa Ruotsissa ja Pariisissa Ranskassa, Lahtinen listaa.

Manulin sijainti on Korkeasaaren oppaan Virpi Kiviniemen mukaan yleisin eläintä koskeva kysymys.

"Vetoaa erityisesti suomalaisiin ja japanilaisiin"

Pörröinen kissa liikkuu eläintarhan oppaan Virpi Kiviniemen mukaan omia aikojaan. Todennäköisin aika nähdä manuli on sen ruokinnan aikaan tai aamupäivästä.

– Manulista kysytään yleensä, että missä se on. Yleisin vastaus siihen on se, että se kävi juuri hakemassa ruoan ja meni tuonne taakse.

Lahtisen mukaan manulifanit ovat kärsivällistä porukkaa. Se on näkynyt erityisesti Kissojen Yö -tapahtumissa manulien ruokinta-aikoina.

– Silloin pitää olla todella hiljaa, että manulit tulevat. Täällä on ollut varmaan kaksisataa ihmistä, jokainen on ihan hiiren hiljaa ja lopulta he näkevät manulin.

Hän kertoo haastatelleensa manulifaneja selvittääkseen, mikä eläimessä vetää puoleensa.

– Se vetoaa erityisesti suomalaisiin ja japanilaisiin. Mietittiin, että ehkä se on sellainen tämän hektisen ajan hidaste. Se on hyvin hiipivä ja vähän kivimäinen kissa.

Se tarjoaa mahdollisesti olemuksellaan myös samaistumispintaa.

– Se on vähän semmoinen jörö niin kuin me suomalaiset ehkä olemme. Ja ovathan manulit todella, todella söpöjä.

Tarhan emäntä, seitsemänvuotias Mimi, on persoonaltaan varsin suomalaisia puhutteleva.

– Hän on vetäytyvä verrattuna moniin muihin manuleihin, Kiviniemi sanoo.

Toista maata on ainakin toinen sen kaksi vuotta sitten syntyneistä poikapennuista.

– Se on hyvin sosiaalinen ja haluaa tulla katsomaan ihmisiä. Meillä olleessaan se kiipesi puuhun tarhan edustalle ja katseli, ketä tästä kävelee ohi.

Mimi pujahti pikaisesti takaisin pesäänsä pentujensa luo saatuaan ruoan pussista.MTV

Järjestetäänkö kissanristiäiset?

Lahtisen mukaan manulinpentujen siirtoa toisiin tarhoihin aletaan suunnittelemaan niiden ollessa noin kahdeksan kuukauden iässä.

– Lajikoordinaattori pitää kantakirjaa ja antaa suositukset, minne niitä voitaisiin siirtää.

Toistaiseksi tarhassa on rauhallista, sillä Mimi pitää pentujaan vielä paljon lähellään.

– Yksi pentu eksyi jo alatarhaan, mutta Mimi kävi hakemassa sen takaisin takatarhaan suojaan. 

Kasvaessaan leikkisät pennut vilkastuvat, ja emo päästää ne kauemmaksi. Syksyä kohti tarhassa alkaa olla Lahtisen mukaan villiä menoa.

Pentujen nimet ovat vielä avoinna. Korkeasaari nimeää siellä syntyvät yksilöt vuosittain tietyn kirjaimen mukaan.

– Nyt on s-vuosi. Nimistä on ollut puhetta, sanotaanko näin!

Nimiäispäivää ei ole vielä päätetty.

– Markkinoinnin puolelta pitää kysyä, että onko meillä juhlat, kissanristiäiset tulossa! Mutta varmasti kerromme, jos näin on.