Nimityksen sai myös kaksi silloista Neuvostoliiton kansalaista – inkerinsuomalaiset ritarit palvelivat kaukopartiomiehinä.
"Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää Vapaudenristin 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi."
Näin määriteltiin Mannerheim-ristin myöntämisperusteet.
– Useimmilla ritareilla oli varmasti yhdistelmä näistä. Oli urheutta, oli tuloksia ja oli johtamista. Ja hyvin monella kaikkia kolmea, sanoo Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallintoneuvoston jäsen Heikki Lehtonen.
Hän on tutkinut ritareita ja kirjoittanut heistä kirjoja.
Jatkosodan aikana ja sen jälkeen Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin kaikkiaan 191 sotilasta, joiden joukossa oli kaksi Neuvostoliiton kansalaista. Asetuksen mukaan ritariksi nimittäminen edellytti ainoastaan sitä, että palkittava on Suomen Puolustusvoimien sotilas.
– Antti Vorho ja Mikko Pöllä olivat inkerinsuomalaisia, jotka olivat tulleet Suomeen 1930-luvulla. Sodan aikana he olivat edelleen Neuvostoliiton kansalaisia.
