Maailmanmestarin raskas kaasujalka muutti Suomen MM-rallia merkittävällä tavalla, Marcus Grönholm vähät välitti – musertavan ennätyksen taustalla on erikoinen tarina

Onnistunut ennätysjahti

Petter Solberg vauhdissa Subaru Imprezalla Suomen MM-rallissa 2004. KUVA: All Over Press.

FIAlla oli vielä vuonna 2004 voimassa sääntö, jonka mukaan erikoiskokeiden keskinopeudet eivät saa ylittää 130:tä. Kun Solberg rikkoi tämän rajan, Ouninpohja piti jakaa jo seuraavaksi vuodeksi kahtia.

Maailmanmestaria naurattaa, kun häneltä kysyy, eikö häntä yhtään kaduta, mitä hän meni tekemään yhdelle maailman rakastetuimmista pikataipaleista.

– Sen vuoden 2004 vedon taustalla on erikoinen tarina, mies aloittaa muistelun MTV Urheilun kanssa käymässään videopuhelussa.

– Sillä viikolla, nuotituksessa ja ensimmäisenä kilpailupäivänä, minulla oli yli 40 astetta kuumetta. Oksensin, ja olin todella kipeä. Tein virheen perjantaina, ja ajoin ulos. En voinut keskittyä kunnolla.

Kun kuume laski ja olo koheni muutenkin lauantaiksi, Solberg päätti palata kilpailuun superrallisäännön turvin.

– Siinä vaiheessa on vain yksi tapa ajaa, ja se on mennä niin kovaa kuin mahdollista.

Solbergin ja hänen kartanlukijansa Phil Millsin tähtäimsessä oli jo Ouninpohjaan lähdettäessä Colin McRaen edellisvuonna kellottama 15:25,1, joka oli 33,24 kilometrin mitassa ajetun Ounin ennätys.

LUE MYÖS: Tommi Mäkisen poikkeuksellinen ystävyyden teko saa maailmanmestarin levittelemään käsiään – ”Minkälainen urheilija oikein tekee niin?”

Ensimmäisellä vedollaan Solberg vasta lämmitteli ja jäi McRaen ennätyksestä reilut neljä sekuntia. Muutamaa tuntia myöhemmin norjalainen viilasi ajastaan pois 11,3 sekuntia, ja kellot pysähtyivät uusiin ennätyslukemiin 15:18,5. Pätkällä toiseksi sijoittunut Carlos Sainz hävisi 12,5 sekuntia.

Solbergin ennätysveto löytyy esimerkiksi tältä Youtube-videolta.

– Mikä aika? Solberg kysyi Millsiltä heti ek:n maalissa.

Julian Porterin haastattelussa Solberg sanoi kärsineensä jopa pienistä ongelmista matkan varrella, mutta se ei menoa haitannut.

– Taisin saada ek-ennätyksen? Solberg heitti ja varmisti vielä asian Millsiltä.

– Kyllä, ek-ennätys, Solberg vahvisti saatuaan kartanlukijaltaan hyväksyvän nyökkäyksen.

Muistot 16 vuoden takaisesta elokuisesta lauantaipäivästä hymyilyttävät Solbergia edelleen.

– Mikä mahtava erikoiskoe se onkaan. Ja se oli mahtava veto. Myös se, miten Phil luki nuottia, oli kerrassaan upeaa.

Ouninpohjan paluu mahdollinen?

Solberg teki vuonna 2004 Ouninpohjassa sen, mitä aikoikin, ja otti ek-ennätyksen nimiinsä Colin McRaelta. KUVA: All Over Press.

Vaikka ek on kuljettajien silmin yksi maailman mahtavimmista, he ovat päässeet ajamaan sitä viime vuosina valitettavan harvoin.

Solbergin ennätyksen jälkeen Ouninpohja jaettiin siis vuosiksi 2005–2006 kahteen osaan, itään ja länteen, ja tämä muutos kyllä alensi hieman keskinopeuksia, mutta ei Ouninpohjassa silti mitenkään hiljaa ajettu.

Esimerkiksi Marcus Grönholm vähät välitti keskinopeuksista, kun hän pisteli Fordillaan vuonna 2006 ajetulla Ouninpohja länsi -erikoiskokeella 46 sekuntia kaasu pohjassa kuutosvaihteella. Grönholmin keskinopeus tällä reilun kahden kilometrin mittaisella osuudella oli 171 ja koko pätkällä noin 128.

2007 Ouninpohja palasi reittikarttaan koko komeudessaan, mutta tämän jälkeen se on ajettu yli 30 kilometrin mitassa vain neljä kertaa: 2012, 2013, 2015 ja 2016.

Solberg toivoo sydämestään, että pitkä pätkä nähtäisiin taas pian osana Suomen MM-rallia.

– Nykyiset autot ovat todella nopeita. Se on jopa uskomatonta. Mutta katsotaan, mitä uusien sääntöjen kanssa tapahtuu, kun autot hieman hidastuvat.

– Huippunopeuksillahan ei loppujen lopuksi ole niinkään edes väliä, kunhan kuljettajien ja tallien välillä on tasaista.

Marcus Grönholm pisteli Ford Focus RS WRC:llä sellaista vauhtia vuoden 2006 Suomen MM-rallissa, että se tuotti hänelle kotikisan kuudennen voiton. KUVA: All Over Press./ All Over Press