Kysyimme lukijoiltamme heidän pitkän avioliittonsa salaisuutta. Nimimerkki Aino kertoo, kuinka hänen ja hänen miehensä rakkaus on kestänyt jo puoli vuosisataa.
Avioliittomme on kestänyt 48 vuotta, mutta oikeastaan olemme olleet rakastavaisia jo 50 vuotta. Ensimmäinen vuosi seurusteltiin ja vuosi oltiin kihloissa ennen avioliittoon vihkimistä. Olimme täysi-ikäisiä naimisiin mennessämme: mieheni oli 26-vuotias ja minä 23-vuotias.
Rakastuimme palavasti ja heti tuntui siltä, että olemme luodut toisillemme. Olemme kyllä melko vastakohtia luonteeltamme, mutta uskon, että juuri se onkin ollut sellainen mielenkiintoinen asia koko suhteemme ajan. Samoin työmme on ollut täysin erilainen. Mieheni on tehnyt elämäntyönsä kaupallisella alalla, ja on työnsä vuoksi ollut paljon matkoilla sekä koti- että ulkomailla. Minä puolestani olen koko avioliiton ajan opiskellut ja ollut työssä hoito- ja opetusalalla.
Meillä on yksi lapsi, joka on ollut tärkeä asia elämässämme. Myöskin appivanhempamme olivat auttavaisia ja tukivat meitä esimerkiksi lastenhoidossa. Olen siitä ollut heille kiitollinen. Yhteiselämämme on ollut koko ajan hyvin mielenkiintoista.
Tietysti on ollut myös erimielisyyksiä, jotka olemme onneksi pystyneet selvittämään. Joskus olemme kiivaasti ottaneet yhteen, mutta aina on sopu löytynyt. Emme ole pitäneet "mykkäkoulua". Ja luottamus on ollut molemminpuolista emmekä ole mustasukkaisesti toisiamme rajoittaneet, koska työmmekin ovat vaatineet itsenäistä työn suunnittelua ja toteuttamista.
Kotona emme yleensä ole paljoa puhuneet työasioistamme. Tosin tietysti joissakin tilanteissa asioita on yhdessä ratkaistu ja kysytty toistemme mielipidettä. Uskonkin näiden edellä kertomieni asioiden vaikuttaneen, että rakkautta, kiintymystä, toisen arvostamista ja luottamusta on riittänyt koko avioliiton ajan, eikä ole tarvinnut miettiä esimerkiksi avioeroa.
Olen aina ajatellut, että jos mieheni löytää matkoiltaan mielestään paremman kumppanin, niin en sille sitten mitään voi, enkä tietenkään halua olla esteenä hänen onnelleen. Toistahan ei voi omistaa, vaan vapaaehtoisesti avioliitossa ollaan. Jos aidosti rakastetaan ja ollaan kiintyneitä, niin se pitää yhdessä ja elämä on mielekästä. Selloin se kestää myöskin vastoinkäymiset ja arkielämän.