Studio55.fin lukija kertoi eronneensa myöhemmällä iällä alkoholistimiehestään. Vaikka ero oli helpotus, silti unelmat yhteisistä eläkepäivistä romahtivat.
Olin erotessani 66-vuotias. Erosin avioliitosta, joka kesti 17 vuotta. Ero oli minulle helpotus. Mieheni oli alkoholisti. Välillä hän saattoi olla pitkähköjä aikoja ottamatta. Mutta kun korkki aukesi, niin sitä kesti aina noin viikon yhteen putkeen – heti aamusta hän oli krapularyyppyä etsimässä. Kärsin asiasta ainakin 10 vuotta. Hänen ollessaan selvin päin otin joitakin kertoja asian puheeksi. Hän lupasi lopettaa, muttei lopettanut. Hän lupasi mennä hoitoon, muttei mennyt. Sama ryyppääminen jatkui aina vaan.
Noina aikoina olin todella yksinäinen, vaikka asuimme yhdessä. Häneen ei saanut silloin minkäänlaista kontaktia, hän eli omaa humalaista elämäänsä. Minä halusin eroa. Mietin asiaa jo vuosia, mutta aina toivoin, että muutos parempaan tapahtuisi. Lopulta tein päätökseni ja hankin itselleni asunnon toiselta paikkakunnalta.
Olimme avioituessamme kumpikin eronneet, lapset olivat aikuisia ja asuivat jo omillaan. Unelmoimme aina yhteisistä eläkevuosista, mutta niitä ei koskaan meille tullut. Unelmat romahtivat.
