Tekniikan tohtori Heikki K. Lähde on tutkinut ja nähnyt itse, miten maaseutu on muuttunut 1930-luvulta nykypäivään. Lihasvoiman tilalle on tullut konevoima ja itsenäinen työ korvautunut muiden käskyillä.
Heikki K. Lähde on asunut pienestä pitäen maaseudulla. Viime kesänä hän kirjoitti kirjan Pulanhallinnasta koneorjuuteen. Siinä kerrotaan, kuinka maaseutu on muuttunut lihasvoimasta konevoimalla pyöriväksi.
– Aikoinaan maaseutukylissä ei ollut minkäänlaista moottorivoimaa. Oli vain lihasvoimaa. Siitäkin vietiin huomattava osa – isännät ja hevoset – sotaan, Lähde sanoo.
– Minua hämmästyttää, miten hyvin nuoret ja vanhat emännät hoitivat kaiken miesten poissa ollessa. Lotista ja rintamamiehistä on kirjoitettu kovasti, mutta heitä yhtään väheksymättä myös maalaiskyliin jääneet emännät ansaitsisivat arvostusta. Heidänhän piti elättää myös rintamaväki. Ei ruokaa tuottanut mikään tehdas vaan maaseutu.
Lähteen oma isä ei sairauden takia mennyt sotaan vaan hoiti kansanhuollon tehtäviä.
– Kun hän sai ostoluvan polkupyörän renkaille, minäkin sain välillä käyttää sitä – matkaa kansakouluun oli yhteen suuntaan lähes viisi kilometriä osittain tietöntä taivalta.
Traktorista rengin sijaan isäntä
Lähde kertoo, että 1950-luvulla traktoreita alkoi ilmestyä tiloille.
– Ei kulunut montaa vuotta, kun ne jo valtasivat maaseudun. Traktorin piti tulla isännän avuksi, mutta siitä tulikin isäntä eikä renki.
– Puoli miljoonaa peltohehtaaria joutui muuhun käyttöön, kun traktori ei hevosen tavoin tarvinnut heinää. Ja siinä, missä hevosen kanssa kynnettiin päivässä puoli hehtaaria, niin traktorilla tehtiin samassa ajassa 15–20 hehtaaria. Siinä oli hevosen kuukauden työ.
