Ammattijärjestäjä peräänkuuluttaa lempeyttä ihmisten erilaisia elämäntilanteita kohtaan ja vähemmän ehdottomuutta kotien siisteyteen ja järjestelyratkaisuihin.
VIDEO: Ilana Aalto kertoo vinkkejä kodin järjestämiseen.
Ammattijärjestäjä, tietokirjailija ja filosofian tohtori Ilana Aalto kirjoittaa suosittua Paikka kaikelle -blogia. Aalto on taustaltaan kulttuurihistorian tutkija, jonka erikoisalaa on perheen ja arkielämän tutkimus.
Kotipositiivisuus hyväksyy kaikenlaiset kodit
Aalto ylläpitää myös Facebookissa Paikka kaikelle -ryhmää, jossa oli herännyt keskustelua siitä, voisimmeko hieman rentoutua siivoamisen suhteen ja olla ennemminkin kotipositiivisia.
– En ehtinyt osallistua keskusteluun Facebookissa, vaan ajattelin, että palaan asiaan sitten blogissani. Kotipositiivisuus-kirjoitukseni on kiinnostanut ihmisiä laajalti, Aalto kertoo MTV:lle.
Kotipositiivisuuteen liittyy kehopositiivisuuden tavoin myös hieman feminististä ajattelua: meidän ei tarvitsisi ottaa ulkopuolisia paineita siivouksesta ja järjestyksestä kritiikittömästi vastaan. Jokaisen tulisi saada itse päättää itselleen sopiva siisteystaso ja sisustus – eikä toisaalta siistejä ihmisiä sovi leimata neurootikoiksi.
– Tavallaan sellaista yleistä hyväksyntää kaikenlaisia koteja kohtaan, Aalto summaa.
Kotihäpeä rajoittaa sosiaalista elämää
Kotipositiivisuuden ikävänä vastavoimana toimii kotihäpeä.
– En halua tehdä ihmisistä parempia sillä, että heillä olisi kodit järjestyksessä, vaan haluan, että heidän arkensa toimii paremmin ja että heillä olisi helpompi olla, Aalto kertoo.Karoliina Jokinen / Valoomo
– Pienimmillään kotihäpeä ilmenee niin, että on aivan hulluna siivottu ensiksi kuusi tuntia – tai jotkut kuulemma jopa kaksi viikkoa ennen vieraiden tuloa, ja sitten kuitenkin pyydetään anteeksi sitä, että on hiukan sotkuista, Aalto kertoo.
Aallon mukaan kotihäpeä on vähän kursailu-tyyppinen tapa, mutta monilla se on oikeasti todella vahva piirre, joka voi rajoittaa sosiaalista elämää monella tavalla.
– Eräs rouva kertoi minulle, ettei ota enää vastaan vierailukutsuja, koska ei voi vastavuoroisesti kutsua kylään omaan kotiinsa, Aalto kertoo.
Kotihäpeä liittyy Aallon kokemusten mukaan pohjimmiltaan omaan kelpaamattomuuden tunteeseen. Tietystikään kaikki, joilla on sotkuinen koti, eivät koe sitä ongelmaksi tai häpeälliseksi, mutta melko moni kokee.
– Niin kauan, kun meillä on ollut kotiin liittyvää ideologiaa, sieltä jostain 1800-luvun lopulta asti, on ollut paineita siitä, millainen sen kodin pitäisi olla – minkälainen on hyvä ja viihtyisä koti, Aalto sanoo.
Ihmistä ei voi määritellä hänen kotinsa perusteella
Aalto kertoo eräästä lehtijutusta, jossa kerrottiin ahtaasti asuneesta monilapsisesta perheestä. He olivat järjestäneet asumisensa melko mielikuvituksellisilla keinoilla, eikä kotona ollut kovin siistiä – ainakaan sisustuslehtien mittapuulla.
Juttua kommentointiin hyvin negatiivisesti ja vedettiin johtopäätöksiä, että perheen äiti ei pystynyt pitämään kodista huolta ja lapsetkaan eivät voi voida kovin hyvin sotkun keskellä.
– Eli kiistetään se ihmisen normaalius ja kunnollisuus sillä perusteella, että hänellä on hieman sotkuista kotona, kun se epäjärjestys voi johtua miljoonasta muustakin asiasta, kuin siitä, että tämä äiti olisi jotenkin huono ihminen, Aalto sanoo.
Sotkusheimaus on siis ihmisen määrittelyä hänen kotinsa siisteyden mukaan: leimaamista, jossa vedetään tarpeettoman isoja johtopäätöksiä.
Aallon mukaan ihmiset osaavat hyvin lukea viestejä toisten kodeista – kirjahyllyn sisällöstä kodin sisustukseen – mutta se, miten nuo viestit otetaan vastaan, ratkaisee. Voit joko suhtautua näkemääsi kiinnostuneesti, mutta hyväksyvästi tai tuomita asukkaat.
Karnevalisoi sotku
Aallon mukaan ratkaisuna kodin ja sen siisteystason häpeämiseen olisi sotkun karnevalisointi – ikään kuin paljastetaan se todellisuus ja lähdetään vitsailemaan näillä asioilla. Sotkun karnevalisoinnin tarkoituksena on se, että ihmisten silmät aukeaisivat häpeän tunteeseen ja muiden ihmisten tuomitsemiseen kodin siisteyden perusteella.
– Tämän pitäisi tapahtua kuitenkin isona liikkeenä, jotta sillä olisi laajempaa vaikutusta, Aalto toteaa.
Monelle siivoamatta jättäminen on kuitenkin melko korkea kynnys.
– Tule sellaisena kuin olet sellaiseen kotiin kuin se on, on monella todella hankalaa, Aalto kertoo.
Ajatusta voi aluksi soveltaa, vaikka vain osittain, eli jos aina ennen jonkun vierailua on siivonnut esimerkiksi kaapitkin sisältä asti voisi kokeilla jättää ne kaapit siivoamatta.
– Miettii vaikka, että mihin se vieras nyt oikeasti kiinnittää huomiota. Kohteliasta olisi, että vessassa on puhtaat käsipyyhkeet ja asunto on suht koht siistissä kunnossa, mutta esimerkiksi tavararöykkiöt sivupöydillä eivät oikeasti haittaa ketään, Aalto sanoo.
Sotkun karnevalisointia voisi siis testata esimerkiksi antamalla niiden epämääräisten tavararöykkiöiden pysyä paikallaan.