Lasse Pöystin pitkäaikainen ystävä Asko Sarkola muistelee edesmennyttä näyttelijää: "Taiteilija loppuun asti"

Näyttelijä Lasse Pöysti menehtyi perjantain vastaisena yönä. Hän oli kuollessaan 92-vuotias.

Helsingin kaupunginteatterin entinen johtaja Asko Sarkola muistelee pitkäaikaista ystäväänsä. Pöystillä oli iso rooli Sarkolan uralla, ja häneltä löytyykin lukuisia sanoja kuvaamaan edesmennyttä ystäväänsä.

– Esikuva, idoli, opettaja, mentori, kyllä siinä aika pitkä rivi sanoja löytyy, Sarkola kuvailee MTV Uutiset Liven haastattelussa.

LUE MYÖS: 92-vuotiaana kuollut Lasse Pöysti ohjasi ja juonsi Suomen ensimmäisen televisiolähetyksen

Kun Pöysti aikanaan siirtyi syrjään Kaupunginteatterin johdosta ja tarjosi paikkaansa Sarkolalle, antoi hän ystävälleen kattavan perehdytyksen johtotehtäviin.

– Kun hän ilmoitti minulle, että he lähtevät vaimonsa kanssa Työväen teatterin johtoon, niin puolentoista vuoden ajan hän opetti minulle, mitä hän osasi, Sarkola muistaa.

Kaupunginteatterin johtotehtävissä Sarkola pääsi myöhemmin tarjoamaan töitä mentorilleen.

– Teatterijohtajana oli upeata kiinnittää hänet erilaisiin rooleihin, ja sain myös kunnian näytellä hänen kanssaan hänen viimeisessä näytelmässään.

– Siitä vähän joskus keskusteltiin ja naurettiin, että vuoroin annetaan ja otetaan, Sarkola nauraa.

Pöysti teki pitkällä urallaan lukuisia rooleja. Parhaiten hänet tunnetaan Pikkukakkosen satusetänä, läpimurron hän teki Ollin roolissa Suomisen perhe -hittielokuvissa ollessaan vain 14-vuoden ikäinen.

Sarkola kertoo, että suurmiehiäkin urallaan näytellyt Pöysti oli aina työskennellessään kansalle samaistuttava.

– Hän ei koskaan näytellyt ylhäältä alas, vaan hän oli jollain tapaa meikäläinen. Hänellä oli ilmiömäinen replikointi ja komiikantaju.

Pöystin ura oli erittäin mittava. 14-vuotiaana alkanut ura esiintymisen parissa päättyi vasta vuonna 2012 Pöystin ollessa 85-vuotias. Sarkola ei nähnyt ystävässään hidastumisen merkkejä edes uran viimeisillä hetkillä, muistisairaudesta huolimatta.

– Minusta hän oli aivan parhaimmillaan ihan loppuvaiheissakin. Hän pystyi taiteilijana aina tekemään tilanteen mukaan, elävä taiteilija loppuun asti, Sarkola hehkuttaa.

– Vaikka hänellä oli tämä muistisairaus, niin ei se sitten näyttämöllä haitannut.