Kun lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on kova kiire ja paine, hän joutuu priorisoimaan: käyttääkö aikaa asiakkaisiin, jotka ottavat apua vastaan, vaiko niihin, jotka kieltäytyvät avusta.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kertoo MTV:lle, että herkästi voi käydä niin, että panostetaan myötämielisiin asiakkaisiin, vaikka vastentahtoisen perheen lapsen hyvinvoinnista ei olisi täyttä varmuutta.
– Havaitsin tämän tutkimuksessa, jossa tarkastelin kahden kaupungin kaikkia huostaanottoja yhden vuoden ajalta. Yksi aineiston ryhmistä oli lastensuojelun toimia voimallisesti vastustavat huoltajat, joiden kanssa ei tehty avohuollon työtä ja lapsen apu jäi joskus vuosiksi menemättä perille, Pekkarinen sanoo.
– Nämä perheet ovat erityisen suuressa vaarassa jäädä vaille apua nyt, kun asiakkuuksia täytyy priorisoida, asiakkaista täytyy nopeasti "päästä eroon", eikä asiakasmäärää saa ylittää.
Lue myös: Nämä lapset joutuvat erityisen usein sijoitetuksi kodin ulkopuolelle: "Liian moni on jäänyt heitteille"
Pekkarinen pohtii asiaa lisää.
– Sitten on oma eettinen kysymyksensä, onko tämä oikein, vaikka se onkin inhimillistä ja ymmärrettävää, ehkä ihan tehokasta ja järkevääkin. Miksi tuhlata arvokasta aikaa niihin, jotka eivät sitä arvosta tai koe tarvitsevansa?