Ilmatieteen laitoksella on ollut suunnitelmissa päivittää kasvuvyöhykkeitä.
Suomen kasvuvyöhykkeitä olisi hyvä päivittää, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Juha Aalto STT:lle.
Suomi on tällä hetkellä jaettu kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen kasvien kasvuolosuhteiden mukaan. Ne toimivat ohjenuorana esimerkiksi maanviljelijöille ja puutarhureille, jotta he tietäisivät, mitä kasveja milläkin alueella voi ja kannattaa kasvattaa. Vyöhykkeet jaetaan kasvukauden pituuden ja lämpötilan sekä talviolosuhteiden perusteella.
Ilmaston lämpeneminen työntää kuitenkin nykyisiä vyöhykkeitä pohjoisemmaksi. Kasvukausi pitenee ja lämpenee. Se voi tarkoittaa, että uudet kasvit selviävät entistä pohjoisempana.
Kasvit eivät kuitenkaan ole ainoita eliöitä, joiden elinolosuhteita lämpeneminen voi parantaa. Myös sellaiset kasvien tuholaiset, jotka eivät aiemmin ole pärjänneet kylmässä ilmastossa, voivat nyt selvitä Suomessa.
Ilmaston lisäksi kasvin menestykseen vaikuttavat esimerkiksi kasvupaikan valo-olosuhteet ja maaperän laatu. Kasvupaikan paikallisilmaston kannalta tärkeitä tekijöitä ovat myös maaston muodot ja läheiset vesistöt. Hallanvaara on painanteissa yleisempää, kun taas vesistön läheisyys tasaa lämpötilavaihteluita.
Ilmatieteen laitos kehitti ensimmäisen kasvuvyöhykekartan jo vuonna 1986, ja sitä on päivitetty 2000-luvun alkupuolella. Aalto kuitenkin arvelee, että ilmastonmuutos on muuttanut vyöhykkeitä sen jälkeen. Uudelleenmäärittelylle olisi siis jo tarvetta.
Aallon mukaan Ilmatieteen laitoksella on ollut suunnitelmissa, että vyöhykkeitä määriteltäisiin uudelleen lähivuosina.
– Tällä on kuitenkin käytännön merkitystä monille toimijoille: maanviljelijöille, puutarhureille ja myös ihan tavallisille ihmisille.
Luonnollinen vaihtelu ja valon määrä säilyvät
Biologi ja tietokirjailija Leena Luoto painottaa STT:n haastattelussa, että kasvuvyöhykkeitä tärkeämpiä kasvin kasvua määrääviä tekijöitä ovat valo ja lämpö. Hänen mukaansa ei voida siis yksioikoisesti sanoa, että keskilämpötilojen kohotessa Suomessa voitaisiin pian kasvattaa eteläisiä kasveja, koska valon määrä tai luonnollinen vaihtelu eivät muutu.
Luoto ei allekirjoita, että vyöhykkeitä pitäisi lähteä siirtämään, vaan eniten huomiota pitäisi kiinnittää kasvuolosuhteisiin. Hänen mukaansa tärkeintä olisi huomioida ilmastonmuutoksen aiheuttama ääri-ilmiöiden yleistyminen.
– Keskiarvohan voidaan saada kahdella tavalla, joko on hyvin tasaista tai sitten hyvin äärevää.
Ääri-ilmiöt ovat haitaksi monille kasveille. Luoto nostaa esimerkiksi kuluneen kevään. Maalis- ja huhtikuussa oli tavallista lämpimämpää, mutta toukokuu on ollut normaalia kylmempi. Monet kasvit heräsivät ja ryhtyivät kasvamaan liian aikaisin ja saattoivat vaurioitua kylmän palattua.
Syksyllä puolestaan ongelmaksi muodostuu, että valon määrä pysyy samana, vaikka lämpötila olisi aiempaa korkeampi. Kasvit eivät voi käyttää syksyn lämpimiä päiviä hyväksi, jos valoa ei kuitenkaan ole tarpeeksi.
Liian lämpimänä syksynä kasvit eivät välttämättä ymmärrä alkaa valmistautua talveen eivätkä sitten kestäkään kylmää, kun talvi yllättää.
– Tällaista aurinko-olosuhdetta ei ole muualla maailmassa, Luoto sanoo.