Maatalouden vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen voidaan nyt mitata aiempaa tarkemmin. Lappeenrannan ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kehittämässä menetelmässä tutkitaan ympäristö-DNA:ta eli eliöiden ympäristöön jättämää geneettistä materiaalia kuten limaa tai ulostetta.
Tutkijat ottavat maaperänäytteitä Thorsvikin tilalla Kirkkonummella. Niistä tutkitaan ympäristö-DNA:ta eli eri eliöiden jättämiä geneettisiä jälkiä.
– Kun analysoimme näytettä, saamme sieltä tietää, minkälaisia eliöitä tässä pellolla on ollut, vaikka niitä kaikkia ei välttämättä olisikaan itsessään läsnä näytteessä. Tällaisesta maaperänäytteestä löytyy paljon erilaisia pieneliöitä, esimerkiksi bakteereja ja sieniä. Siellä voi olla myös jälkiä isommista eliöistä kuten kastemadoista ja hyönteisistä, selittää nuorempi tutkija Jasmine Savallampi
Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta (LUT).
Kasvit voivat paremmin monimuotoisella pellolla
Tällä tilalla maaperä näyttää monimuotoiselta.
– Pitää tietenkin tutkia ensin, mutta maaperä näyttää terveeltä. Väri on terve ja mururakenteesta näkee, että eliöt ovat tehneet työtään, kuvailee tutkijatohtori Natasha Järviö LUT-yliopistosta.
Jos pellolla on runsaasti elämää, se ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja maaperän terveyttä.
– Monimuotoisuus parantaa maatalouden sietokykyä ja terveyttä. Eri lajien välillä on erilaista vuorovaikutusta. Esimerkiksi sienet tukevat kasvien kasvua vaihtamalla niiden kanssa ravintoaineita. Sen ansiosta kasvit voivat paremmin, ovat vahvempia ja kasvavat paremmin. Kun pelloilla on pölyttäjiä, se tuottaa parempia satoja, tietää Järviö.
