Lama vei talon ja miehen: Näin Heli on selviytynyt rahavaikeuksistaan

Heli Saari-Uusimäen muuten onnellista elämää on varjostanut rahattomuus. Pahimman reiän kukkaroon nakersi lama. Yritystä ei kuitenkaan ole puuttunut, ja Heli on keksinyt keinot saada leivän pöytään. Yksi selviytymiskeino on ollut kirjoittaminen. Heli on taivuttanut elämäntarinansakin hauskaan runomuotoon.

Helibori nuorena komean pojan nai / kaksi ihanaa tytärtä sai. / Hän itsensä kotiäidiksi vyötti / perheensä pyöreäksi syötti.

Heli Saari-Uusimäki alias Helibori asteli alttarille jo 18-vuotiaana. Se ei ollut sinänsä erikoista, sillä pikkuvanha pikkusisko seurasi vain muiden esimerkkiä. Heli on suurperheen nuorimmainen, ja hänen syntymäänsä liittyy hauska tarina.

– Meitä on viisi lasta, ja minä olen vanhempien jälkiuunileipä. Isäni oli lääkäri ja äitini sairaanhoitaja. Silti äitini ei edes tajunnut olevansa raskaana, Heli kertoo.

Äidin vatsa oli turvonnut huolestuttavasti, ja pelättiin, että hänellä on kasvain. Raskaus ei käynyt mielessä, koska hän oli jo yli neljänkymmenen. Joulukuussa tuttu tohtori tutki äidin ja ilmoitti diagnoosiksi, että tämä synnyttää helmikuussa. Tohtori irvaili kollegalleen, Helin isälle, että onpa tämä hyvä lääkäri.

Heli itse sai kaksi lasta. Kun tenavat lähtivät opinahjoon, Helikin halusi koulun penkille. Hän pääsi yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja kulttuurihistoriaa. Kahdeksankymmentäluvulla riitti töitä, ja vauras perhe rakensi unelmatalon merenrantatontille.

Lama iskee

Yhtäkkiä alkoi uusi aika paha, / iski hirveän raju lama. / Meni siinä kotitalo - meni rahat, / jylläsi voimat tosi pahat.

Tyttäret lensivät pesästä. Vanhempi lähti Ranskaan, ja nuoremmasta tuli ratsastusalan ammattilainen. Koitti 90-luku ja lama. Rahan- ja talonmenetyksen lisäksi Helin avioliitto hajosi.

Turun terveydenhuolto-oppilaitos lisäsi koulutuspaikkoja aikuisille, ja Heli pääsi lukemaan erikoissairaanhoitajaksi.

– Kun olin harjoittelemassa sairaaloissa, sanottiin, ettei tarvitse vaihtaa hanskoja koko ajan. Riittää, kun desinfioidaan vaan. Siinä oli laman merkit ilmassa, kun hygienia-asioissa piti säästää, Heli toteaa.

Helille ei herunut vakituista työtä. Hänen vanhempansa kuolivat. Kaikki tuntui menevän alamäkeen, kunnes Heli tapasi nykyisen miehensä. Suurperheen vanhimmasta pojasta löytyi tukea ja turvaa.

Laman jälkeen rakennettiin palvelutaloja, joihin Heli sai sairasloman sijaisuuksia. Sen lisäksi oli tehtävä muuta keikkaa saadakseen tienestiä.

– Kaverini pyysi minua karaokevetäjäksi. Harvoin siellä oli tarve laulaa itse, koska paikka oli aika ruuhkaisa. Sain muutamasta illasta sen verran, että pärjättiin, Heli sanoo.

Jossain vaiheessa Heli joutui kääntymään sosiaaliviraston puoleen, vaikka kynnys oli vaikea ylittää. Hän muistaa, että erilaisten kuittien ja papereiden haaliminen kävi työstä, ja kopioiden ottamisesta koitui kuluja.

Kirjoittaminen terapiana

Oli ollut rahattomuutta / ja siitä seurannutta unettomuutta / ja ajoittaista avuttomuutta, / ovat ne synnyttäneet lopulta luovuutta, / kasvattaneet henkisyyttä, / onneksi ilman kyynisyyttä.

Heli on selviytynyt elämän kolhuista kirjoittamisen avulla. Hänellä on pysynyt kynä kädessä pienestä pitäen, josta todisteena on voitto koulujen välisessä runokilpailussa.

– Palkinnon ojensi minulle – myöhemmin televisiojuontajana tunnettu – Timo Laukkio, jota pidettiin jumalana, Heli muistelee haikeana.

Heli on sittemmin kirjoittanut kaksi – vielä julkaisematonta – runokokoelmaa sekä freelance-juttuja lehtiin. Heli on esimerkiksi laatinut Turkuseuran lehteen historiallisen artikkelin ravintola Pinellasta, jossa hän on toiminut viinikassana.

Helmikuussa julkaistiin Café Mansikkapaikka Piispankadulla -kirjanen, joka sisältää kahvilaa pyörittäneen Terhin salaiset kakkureseptit sekä Helin laatiman Piispankadun historian.

Helillä riitti 80-luvulla töitä Svenska Klubbenin sekä Pinellan viinikassana, oman vaateputiikin pyörittäjänä sekä lakitoimiston yhteydessä olevan kiinteistö- ja yritysvälityspuolen myyntisihteerinä. Laman jälkeen hän löysi itsensä uunin ääreltä.

– Laman syvenemisvaiheessa tyttäreni palasi Ranskasta. Hänellä oli rahaa, ja hän ehdotti, että perustaisimme kahvilan.

Huonekalupuusepän koulutuksen saanut tytär sisusti 25-paikkaisen kahvilan nätisti. Heli leipoi ja piti kahvilaa usein yksinään. Tytär rupesi opiskelemaan valtiotieteen maisteriksi, ja hän halusi myydä kahvilan äidilleen. Velaksi Heli sen sitten ostikin. Parin vuoden kuluttua Heli joutui kuitenkin lopettamaan hommat allergian takia.

Hauskaa voi olla halvallakin

Heliborilla on ollut elämässään rikkautta, / hän on kokenut lähimmäisen rakkautta, / itseluottamusta ei häneltä kukaan vie / ja sen juurrutti turvallinen lapsuuden tie.

Laman aikana nälkä kurni, ja ystävät saattoivat joskus avustaa ruokakassilla. Ruuasta on ollut pulaa vielä 2000-luvullakin, kun Helin perheessä sairasteltiin. Mies sai sydänkohtauksen, ja hänen yrittäjän uransa tyssäsi siihen. Helin jalkoihin tehtiin kolme isoa leikkausta, ja hän sai polviinsa tekonivelet.

Helin oli hankittava itselleen istumatyö, ja hän koulutti itsensä osastosihteeriksi. Viisi vuotta sitten lääkäri passitti hänet eläkkeelle. Yhdeksän lastenlasta pitää huolen, ettei Helin aika käy pitkäksi.

Heli tienaa ylimääräistä tekemällä astrologisia karttoja ja kirjoittamalla freelance-juttuja. Muuten kulut on täytynyt minimoida.

– Autosta luovuimme, kun mies lopetti työt. Onneksi asumme keskustassa, missä palvelut ovat lähellä, Heli virkkoo.

Ulkomaanreissuihin eläkeläisillä ei ole varaa, mutta he ovat pitäneet kiinni siitä, että juhannukset vietetään ulkosaaristossa. Edellinen yöttömän yön juhla oli poikkeus, sillä Tukholman tutut kutsuivat pariskunnan luokseen viettämään city-juhannusta Katto-Kassisen maisemiin.

Helin mielen pitää virkeänä kirjat, valokuvaaminen sekä kaupungin tapahtumat. Turun päivän juhlassa Heli kierteli ystävänsä kanssa katsomassa taidetapahtumia ja kuuntelemassa musiikkiesityksiä. Eikä se maksanut mitään.

– Toistakymmentä vuotta olemme eläneet vähän niin ja näin. En enää osaa kuvitella, millaista olisi olla rikas. Minun rikkauteni ovat kumppani, ystävät, lapset ja lapsenlapset.

Runonpätkät: Heli Saari-Uusimäki

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Kuvat: Heli Saari-Uusimäki

Lue myös:

    Uusimmat